tiistai 28. helmikuuta 2012

Aamun piristys

Tylsistytän teitä vielä yhdellä kissajutulla (syytän omaa tylsyyttäni tästä, ei ole tekemistä niin siispä kuvaan niitä!).



video

Jos aamulla sattuukin nousemaan naama norsun *piiip*:lla niin vähän aikaa kun seurailee kahden kissan toilailuja niin ei voi kun hymyillä :)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Odottelua

Työluvasta ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Viikko sitten tuntui olevan ihan liian vähän aikaa tehdä kaikki tarvittava valmiiksi ajoissa, mutta nyt kun olen saanut ne tehtyä, niin ei olekaan tekemistä.

Koska en jaksanut jäädä jumittamaan tietokoneelle koko aamuksi, päätin olla kerrankin tehokas! Aamulla soittelin vuokranantajalle vaihtoonlähdöstä ja sen jälkeen ilmeni hyvin harvinainen ja samalla kummallinen olo: teki mieli siivota. Laitoin siis pyykkikoneen rullaamaan, vein matot ulos, laitoin Herra Ylpön ja Ihmisten biisit raikamaan ja sitten alko armoton pyynäys!


Herra Ylppö ja Ihmiset: Piraija 

Horros

Hevimetallia

Mustat hevoset


Kesken siivouksen kolahti posti postiluukusta. Innostuin kun näin kirjeen Kilroylta, sillä tilasin Kilroyn kautta viime tai toissa viikolla kansainvälisen opiskelijakortin. Sain kortin tänään, mutta eipä tämäkään asia mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Siinä missä pitäisi lukea "North Karelia University of Applied Scieces" (eli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu), lukeekin vain "North Karelia Universit". Eikun meiliä Kilroylle. En tiedä ehtiikö uusi kortti tulla ennen lähtöä, mutta kovasti toivon niin. Tekstin virhe saa kortin vaikuttamaan väärennökseltä, eikä tee mieli joutua sellaiseen sotkuun ulkomailla :D

Sain perjantaina sähköpostia Kanadan päästä. Eräs ohjaaja tulee käymään Suomessa ja olen menossa ennen harjoittelun alkamista hänen sukulaisen luo Torontoon pariksi päiväksi. Jos pääsen lähtemään sinä aikana kun hän on Suomessa, miun pitää itse soittaa Torontoon sille hänen sukulaiselleen. Pieni mutta ilmestyi tähänkin asiaan. Sain sukulaisen numeron, mutta ohjaajanikaan ei osannut kertoa, miten soittaminen onnistuu Suomesta käsin. Numeron eteen pitää vissiin laittaa maatunnus, joka on Kanadaan sama kuin USA:n eli 1. Jos joku sattuu tietämään pitääkö numeron eteen laittaa jotain muutakin, niin saa kertoa!  

Hmm, nyt vaan tuli taas se tekemättömyysongelma. Lokakuusta lähtien tekemistä on riittänyt jatkuvalla syötöllä, eikä vapaa-aikaa ole ollut läheskään tarpeeksi. Nyt sitä tuntuu olevan ja vaikka ei ole kiirettä, en osaa rentoutua, argh!

Onneksi illalla on töitä, niin ei pääse pää leviämään. Ja saan olla sikäli onnellisessa asemassa, että on töitä, joista nauttii ja jossa saa samalla purettua omia aggressioita ihan luvan kanssa!

Sata vuotta 

Pojat ei tanssi


Loppupäivä meneekin siis luultavasti musiikkia kuunnellen ja kaapin perukoita tutkien ja miettien, mitä tarvitsen mukaan reissuun.

ps. jos joku oikeasti tietää jotain tuosta ulkomaille soittamisesta niin heitä kommenttia ja jelppaa!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Purnaamista, ei heikkohermoisille!

Ajattelin hieman avata sitä, miten koko vaihtoprosessi sai alkunsa ja mitä kaikkea on pitänyt tehdä, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Rupesin miettimään koko vaihtoasiaa muistaakseni aika tarkalleen vuosi sitten. Koululle piti toimittaa vaihtoonhakemuslomake, jonka palautuspäivämäärä alkoi lähestyä. Havahduin sitten siihen, että nyt muuten pitäisi laittaa se lomake tai muuten jää vaihtoonlähteminen välistä. Täyttelin siis lomakkeen ja toimitin sen koululle.

Kaikessa simpelliydessään vaihtoonlähtemisen pitäisi sujua suht sutjakkaasti. Tässä yksinkertaistettu versio siitä, miten asiat olisivat voineet mennä, jos kaikki sujuu oletetusti:

a) Koululle alustava lomake, jossa ilmaistaan olevansa kiinnostunut lähtemään vaihtoon. Maan tai opiskelu/harjoittelupaikan ei tarvitse olla vielä varma vaan sitä voi tarvittaessa vaihtaa
b) Koululta tieto siitä, että voit lähteä vaihtoon
c) Hain vaihtoon erään järjestön kautta. Hakuaika oli syksyllä 2011
d) Järjestö tekee hakijoista esikarsinnan ja ilmoittaa, oletko päässyt siihen vaiheeseen, että he lähettävät hakemuksen opiskelu/harjoittelupaikkaan
d) Tieto opiskelu/harjoittelupaikasta, että sait paikan
e) Vaihtoon valmistavien tehtävien tekeminen (voi tehdä myös vaihdon aikana, kunhan tekee tarvittavat 7 tehtävää)
f) Käytännön järjestelyt (asunto, passi, viisumi, työlupa ym.)




Periaatteessa kaiken pitäisi mennä suht kivuttomasti, vaikka ainahan sitä jotain ongelmaa luultavasti ilmeneekin. Omalla kohdalla vaan tuntui, että ihan liian moni asia meni mutkan kautta. No, onpahan ainakin tehty töitä sen eteen, että pääsen lähtemään!


Tässä siis hieman pidempi versio siitä, miten asiat käytännössä menivät ja ylipäänsä avautumista asioiden hankaluudesta :D (jotain voi puuttua välistä, koska MUUTAMA paperi on tullut täytettyä ja asia on tullut hoidettua tässä vuoden aikana):


a) Koululle alustava vaihtoonhakulomake keväällä 2011
b) Syksyllä 2011 koululta tiedon nyhtäminen siitä, voinko lähteä vaihtoon, eli onko vaihtoon lähteminen hyväksytty koulun puolelta (ilmeisesti tieto oli mennyt eteenpäin, mutta itseltäni asia oli mennyt ohi)
c) Haku vaihtoon järjestön kautta. Hain alkuperin Australiaan kevääksi 2012. Järjestölle piti toimittaa englanninkielinen CV, todistus opinnoista, opintorekisteriote englanniksi (jonka väkersin sen itse kun en tajunnut, että sen saa tilattua opintotoimistosta suomeksi ja englanniksi), motivaatiokirje vaihtoon lähtemisestä sekä täyttää sähköinen hakulomake. Näissä meni yllättävän paljon aikaa ja kun palautuspäivämäärä puski päälle niin illat meni yrittäessä saada kaikkea kasaan ajoissa. Sain kuin sainkin kaikki paperit liikkeelle, tosin viimeisenä mahdollisena postituspäivänä, mutta kuitenkin. (pisteenä i:n päälle sähläystä todistuksesta, joka osoittaa harjoittelun olevan osa opintojani. Pyysin paperin, sain sen väärillä päivämäärärillä. Sain oikean version ja pari päivää sen jälkeen puhelun opintotoimistolta: "soittelin sinne Australiaan, mutta ei niillä ole mitään tietoa että sinä olet sinne menossa!". Niin no, ei ne kai sitä tiedä siellä kun olin vasta hakuvaiheessa, tieto ei oikein kulkenut koulun toimistojen välillä..)
d) Tiedon odottelua järjestöltä, että onko päässyt vaihtoon
e) Puhelu järjestöltä, että Australia ei muuten ota sitten kuin sairaanhoitajaopiskelijoita. Sain puhelun ollessani ystäväporukan kanssa Baltic Princessillä hieman heikossa hapessa edellisillan jäljiltä (huippu keikka takana, mutta ei-huippu-seuraava-päivä. Tytöt tietää, mutta siitä ei puhuta! :D) ja lähes kykenemättömänä tajuamaan, että nyt muuten kannattaisi kuunnella. Akkukin loppui kesken puhelun, mutta onneksi sitä riitti vielä lyhkäiseen  pikapuheluun. Puheluiden loputtua tajusin, että perhana, nyt hakupaperit lähtee muuten Kanadaan, vaikka en ollut edes varma haluanko lähteä sinne suunnalle. Miun ajatuksissa Australia kuulostaa kuitenkin hivenen hohdokkaammalta kuin Kanada...
f) Kaksi päivää siitä kun sain yllämainitun puhelun, soi puhelin taas. Tällä kertaa olin enemmän järjissäni, mutta järkytyin kun soittaja kertoi olevansa Kanadasta. Hetki meni sulatellessa tietoa siitä, että siellä oltaisiin halukkaita ottamaan ft-opiskelija kevääksi 2012. Eipä siinä paljoa tullut mietittyä (taaskaan) vaan lupauduin tulemaan. Ei ole kyllä kaduttanut!
g) Uuden passin hommaaminen
h) Sähköpostin lähettäminen Kanadaan tarkempien tietojen saamiseksi. Nooo-o, vastauksena saan tiedon, että kyseisessä paikassa ei ole tarjolla harjoittelua fysioterapiaopiskelijoille. Pikkasen meni pasmat sekaisin. Järjestö tarjoaa harjottelupaikkoja fysioterapiaopiskelijoille, mutta itse harjoittelupaikka sanoo, että ei heillä ole sellaista mahdollisuutta. Tästä seurauksena useiden, useiden sähköpostien lähettelyä järjestöön ja koululle, että mitäs ihmettä nyt.
i) Lyhennettynä kerrotaanko näin: sähköpostirumban pyöriessä useaan suuntaan, oli hieman vaikeuksia pärjätä, kun ei ollut nettiä käytössä viikkoon ja tarvitsin tiedot mahdollisimman nopeasti joka suunnasta. Syksyn harjoittelu oli myös juuri alkanut, eli stressiä oli silloin jo yksistään siitä ihan tarpeeksi. Päälle sitten vielä selvittelyä siitä, että onko mitään järjeä lähteä vaihtoon paikkaan, jossa ei ole edes fysioterapeuttia ohjaajaksi ja hyväksyykö koulu sellaisen harjoittelun osaksi opintoja. Kun asioita selviteltiin monelta suunnalta, niin loppujen lopuksi lähteminen jäi omaksi päätöksekseni. Lähteäkö vaihtoon paikkaan, jossa oma ammatillinen kehittyminen jää luultavasti vähäiseksi, mutta muuta elämänkokemusta tulee senkin edestä vai jäädäkö Suomeen suorittamaan harjoittelu? Ajattelin, että tällaisia mahdollisuuksia ei kävele eteen ihan joka päivä, joten annan palaa ja lähden!
j) Missasin yhden apurahan sillä välin kun selvittelin ylläolevia asioita (mitäpä sitä ylimääräisellä rahalla olisi tehnytkään..?)
k) Sitten alkoikin työlupahakemuspapereiden täyttäminen. Jotenkin tuntuu pää ihan sumuiselta kun miettiikin koko työlupa-asiaa. EHKÄ tekee mieli vain unohtaa se. Mutta siis, työlupaa varten piti täyttää itse työlupahakemuslomake ja järjestöä varten eräs toinen lomake, saada harjoittelupaikasta Kanadasta virallinen paikkatarjous, maksaa hakemuksen käsittelymaksu Ruotsissa sijaitsevaan Kanadan suurlähetystöön ja tilata rikosrekisteriote. Oli varmaan jotain muutakin, mutta ei muistu mieleen. Työlupaperit kummittelivat mielessä ihan jatkuvasti ja niiden täyttämisessä meni reilusti yli kuukausi. Monta asiaa piti selvittää, jotta pystyin täyttämään paperit (sähköpostia lensi suuntaan ja toiseen jatkuvasti, taas kerran) ja samaan aikaan oli menossa harjottelu, johon kuuluu tehtäviä, vapaastivalittava kurssi, johon kuuluu, yllätys, yllätys, tehtäviä ja taustalla paine opparista. Joskus harjoittelupäivän jälkeen oli vapaastivalittavan kurssin tunteja, eli olin harjoittelussa 8-15, pyörällä sotkeminen koululle ja papereiden tulostelua + luennoilla istuminen 16-18.15 + kotona työlupa-asioiden selvittely ja lomakkeiden täyttäminen. Lyhyesti sanottuna oli paska syksy.
l) Oli niin voittajafiilis kun sain työlupaperit lähetettyä! Onneksi alkuvuosi oli lukujärjestysten kannalta ihan inhimillinen, niin useamman kuukauden jatkunut stressi helpotti edes vähän. Oppari painoi edelleen päälle, mutta siitä ei hirveästi jaksanut enää ottaa stressiä :D
m) Sitten seurasi taas odottelua. Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin Kanada vaatii lääkärintarkastuksen sinne suuntaavilta henkilöiltä, jotka tulevat työskentelemaan terveysalalla. Lääkärintarkatusta varten on mentävä Helsinkiin, sillä Suomessa on yksi (1!) lääkäri, joka voi tehdä tarkastuksen. Ennen kuin voi varata aikaa lääkäriin, piti odottaa yksi (1!) paperi Kanadan suurlähetystöstä, sillä lääkäri täyttää sen paperin tarkatuksen aikana. Kun sain sen paperin, soittelin siis lääkäriaikaa (tässäkin meni hetki, sillä lääkärille ei voi varata suoraan aikaa, vaan lääkärin sihteeri soittaa takaisin). Lääkäri työskentelee ymmärtääkseni vain yhden päivän viikossa, mutta onneksi sain vapaan ajan jo seuraavalle viikolle. Ruotsista tulleessa paperissa luki vielä, että tarkastukseen pitää toimittaa mieluiten kaikki lähiaikaiset tutkimukset ja selvitykset, jos sellaisia on. Eli eikun kaivamaan laatikoita ja terveystalolle 1,5 vuoden takaisia röntgenkuvia hakemaan. Menin Helsinkiin, kävin keuhkoröntgenissä ja labrassa ja lääkärin "haastattelussa". Lääkärintarkastukselle tuli hintaa 288,8€. Röntgenit ja labrat tietysti maksaa, mutta kyllähän se kirpas. Sitten seikkailin junien kanssa ja pääsin takaisin Joensuuhun. Ja nyt koko suku odottaa lähtöäni sillä, että saavat kuulla matkan aikana tapahtuvista seikkailuista ja sähläyksistä! Kiitos vaan kovasta luottamisesta :DD Niin ja eihän se lääkäri mitään niillä röntgenkuvilla tehnyt, riitti kun kertoi mitä niissä on.
n) Tällä hetkellä en voi taaskaan ku odottaa. Työlupahakemus on Lontoossa, käsittelyajasta ei mitään varmuutta. Noin neljässä viikossa sen pitäisi vähintään tulla ja hakemus on ollut siellä ehkä viikon verran. Jos ei ole ruuhkaa, niin työluvan pitäisi tulla tässä hiljalleen. Asiat alkaa jo järjestymään. Sitten kun saan tiedon työluvasta, alkaa papereiden palauttelu KELAAN ja matkavakuutuksen ym. hommaaminen. 




Vanha kuva jostain alaikäisyyden uumenista kertoo jotain koko syksyn/talven vallinneesta mielialasta:








Ei oo siis mitään riemustakiljumista ollut koko vaihtoonlähtöprosessi, mutta piru vie, suurimmaks osaks ennakkovalmisteluista on selvitty hengissä!!!






Tällä hetkellä keskityn kahden karvaturrin rapsutteluun, koska kohta ne ei ookaan enää herättämässä aamulla, mönkimässä mahan päällä, laittamassa mattoja rutulle, säikäyttämässä purisemalla yhtäkkiä pesukoneen rummussa tai kerjäämässä ruokaa.




                 Maailman valtias Veeti, joka odottaa arvoistaan palvelua.







   
   Mutta kamerannaru on niin kiinnostava, että pakko päästä itse kattomaan!





                       Joo se naru on kyllä mielenkiintoinen, uskotaan.







Kun kotona hyysää pari tämmöstä palleroa, jotka on eksperttejä rentoutumisessa, ei voi kun olla kateellinen. Onhan ne riiviöitä, mutta on ne välillä paikallaankin. Ja vaikka ne tekis mitä, niin miten tuollaselle söpölle voi muka olla vihainen???



tiistai 21. helmikuuta 2012

Viivästyy, ei viivästy, viivästyy...

Heij!


Nyt alkaa hiljalleen kaikki olla suht valmiina lähtöä varten. Tarkoitushan oli lähteä tämän viikon lauantaina, mutta taitaapa lähtö viivästyä vähän. En edelleenkään tiedä lähtöpäivää, sillä ei ole mitään tietoa milloin saan työluvan. Hakemus on tällä hetkellä Lontoossa käsiteltävänä ja työlupa saattaa siis tulla vaikka jo huomenna tai vasta kolmen viikon päästä. Hirmuista sähköpostin kyttäämistä päivät kun ilmoitus työluvasta tulee sinne. Hieman rassaa hermoja kun ei ole mitään tietoa missä päin maailmaa sitä on viikon päästä. Myös kaikki Kelan ym. papereiden palauttamista ei pysty vielä tekemään kun ei tiedä niitä oikeita päiviä. Ehkä se tästä. Onneksi on nyt aikaa tehdä vaihtoon valmistavia tehtäviä ym. kun muilla alkoi harjoittelu viime viikolla, eli ei siis ole luentoja, joilla pitäisi istua (vaan voi keskittyä täysillä panikoimiseen ja turhaan stressaamiseen!).

Pikku hiljaa alkaa jo vähän jännittämään reissu. Tällä hetkellä vielä nautin siitä, että esimerkiksi ruokakaupassa ja telkkarissa on tekstit suomeksi! Silti on vielä hieman hankaluuksia sisäistää koko asia, että kohta sitä ollaan oikeasti useampi kuukausi poissa Suomesta.

Kaverit oli järkänny huikeat läksiäisjuhlat viime lauantaina, pääosin täysin salaa. Juhlat oli kyllä tiedossa, mutta kaiken muun ne olivat osanneet järkätä salaa! Sain hieman ylimääräistä huomiota Joensuun yössä kun viipotin siellä Kanadan lippu poskessa :D Iso kiitos siis tytöille, oli ihan huippua! <3 Saitte miettimään, että miten ihmeessä pitäis pärjätä ilman teitä monta kuukautta?!? 





Vaikka lähteminen on siis mielessä koko ajan, ei sitä oikein osaa sisäistää kun ehkä vasta sitten kun oon perillä. Matkalaukku nököttää makkarin nurkassa ja muistuttaa kyllä että kohta sitä mennään! Josko kohta pääsis pakkailemaan, onneksi pakkauskavereita ei puutu :D




tiistai 7. helmikuuta 2012

Kuvatonta tekstiä

Enpä sitten ottanut kameraa mukaan Helsingin reissulle, joten tämäkin postaus on vailla kuvamateriaalia.

Lähdin siis käymään Helsingissä lääkärintarkastuksessa. Kanada vaatii lääkärintarkastusta henkilöiltä, jotka menevät Kanadaan työskentelemään terveysalalla, ihan yleisen turvallisuuden ym. vuoksi. Tämä ymmärretty. Tulee vaan lääkärissäkäynti suhteellisen hintavaksi kun Suomessa on yksi ainoa lääkäri, jolla on oikeudet suorittaa se tarkastus ja hänet voi tavata siis vain Helsingissä yksityisellä terveyspalvelujen tarjoajalla. Onneksi en sentään asu missään Lapissa...

Eipä siinä sitten auttanut kuin lähteä Helsinkiin tarkastukseen! Kävin röntgenissä ja labrassa, jonka jälkeen tapasin tämän valtuudetomaavan lääkärin. Tapaaminen kesti n. 15 minuuttia ja siinäpä se. Kalliiksi tuli, mutta eipä ollut vaihtoehtoja.

Vaikka hintaa tarkastukselle tulikin, en voinut olla hyödyntämättä mahdollisuutta käydä shoppailemassa. Tarttuihan sieltä mukaan jotain kivaa, kuten kengät, asusteita ja koruja :)


Paluumatkalla onnistuin saattamaan itseni pieneen seikkailuun. Kiireessä hyppäsin Pasilan asemalla vahingossa Tampereelle vievään junaan, HUPS. Jotenkin oli epäilyttävä olo jo siinä vaiheessa kun junassa tuntui olevan liian vähän vaunuja (lipussa vaunu nro 10, eikä sellaista ollut), mutta tilanne kävi harvinaisen selväksi siinä vaiheessa kun kysyin muilta matkustajilta, minne juna on menossa. Joensuuhun vievä juna olisi lähtenyt vierekkäiseltä raiteelta. Onneksi vieressä oli ystävällinen naishenkilö, joka neuvoi jäämään Riihimäelle ja ottamaan sieltä junan Joensuuhun. Jäin siis Riihimäelle, odottelin hetken ja nousin taajamajunaan (joka oli 10 minuuttia myöhässä). Loppujen lopuksi ehdin taajamajunan myöhästymisestä huolimatta Lahdesta Joensuuhun vievään junaan (osasin jopa aluksi mennä vielä siihen junan päähän, joka menee Kajaaniin, ei hyvä). Vihdoin ja viimein pääsin oikeaan junaan, oikeaan päähän junaa ja vieläpä pistokkeelliselle istumapaikalle. 

Koko junahomma oli vain omaa sähellystäni, mutta onneksi konduktöörit olivat mukavia ja pääsin Pasila-Joensuu -lipullani matkustamaan kolmessa eri junassa ilman lisäkustannuksia :D


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Uusi alku ?

Heips!

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus on toimia Kanadan harjoitteluvaihdon kokemusten välittäjänä lähinnä kavereiden toivomuksesta, mutta mistä sitä vielä tässä vaiheessa tietää mihin suuntaan tekstiä alkaa rönsyilemään. 

Olen siis lähdössä opintoihini kuuluvaan harjoitteluvaihtoon Kanadaan. Harjoittelun olisi toki voinut suorittaa Suomessakin, mutta innokkaana matkustelijana tartuin tottakai mahdollisuuteen lähteä ulkomaille hieman pidemmäksi aikaa. Suunnitelmanani on, että hyppään Torontoon vievään lentokoneeseen 24. tai 25.päivä helmikuuta, vietän muutaman päivän Torontossa katsellen paikkoja ja totutellen uuteen kulttuuriin ja sitten suuntaan itse harjoittelupaikkaan, eli kaupunkiin nimeltä Sudbury. Päivämäärät eivät ole vielä varmistuneet, sillä työlupahakemukseni on vielä vireillä (tästä lisää tuskailua myöhemmin), mutta toivon kovasti olevani kolmen viikon kuluttua Pohjois-Amerikassa! Vietän siellä kolme kuukautta, jonka jälkeen otan omalla luvalla hieman lomaa ja reissaan viikon tai kaksi ennen kuin palaan takaisin Suomeen.

Tulossa siis tietoa ja ihmettelyä vaihtoprosessiin lähtemisestä (vai pitäisiköhän puhua jo vaihtoprojektista, tekemistä ja ongelmia on riittänyt...),  sen sujumisesta ja ylipäätään asumisesta & elämisestä toisella mantereella.


Kommentoikaa ja kysykää, jos mieleen tulee jotain!