Ensimmäistä päivää

Hellou!

Ensimmäisestä harjoittelupäivästä selvitty. Paikka vaikuttaa tosi kivalta! Ihmiset on tosi ystävällisiä ja iloisia ja auttavat mielellään. Ensimmäinen päivä oli varattu orientaatiolle, eli päivä meni eri rakennuksiin tutustuessa ja tavatessa uusia ihmisiä.

Harjoittelupaikkani on siis lepokoti vanhuksille, joilla on suomalaiset juuret. Moni on muuttanut Kanadaan 1930-1950 -luvuilla kun Suomessa oli hankalaa. He jäivät sitten tänne, mutta Suomi ja siellä tapahtuvat asiat ovat lähellä heidän sydäntään. Noin 40 prosenttia paikan asukkaista puhuu suomea, joten täällä on myös paljon ihmisiä, jotka puhuvat esimerkiksi englantia tai ranskaa. (Kanadahan on siis kaksikielinen maa niin kuin Suomikin. Käsittääkseni täällä ranskan kielellä on kuitenkin käytännössä vähän samankaltainen asema kuin Suomessa ruotsin kielellä. Suurin osa ihmisistä puhuu englantia, mutta kaikkien palveluiden tulisi olla tarvittaessa saatavilla myös ranskaksi. Kanadassa on myös vahvasti ranskankielisiä alueita kuten Quebec.) Pääsin siis käyttämään sekä suomea että englantia. 


Itse ihmettelen kovasti sitä, että olen saanut kehuja omasta englannin kielen taidoistani. Mie?? Siis mitäs ihmettä. Ymmärrän kyllä englantia sujuvasti ja kaikki kielioppi on tarttunut telkkaria katsomalla ilman pänttäämistä pääkoppaan (Öhöm. Toivottavasti oon tehny pienempänä muutakin kuin tuijottanut töllöä..), mutta puhuminen onkin sitten ihan eri asia. Tai lähinnä ääntäminen joidenkin sanojen kohdalla kaipaa todellakin lisäopettelua. No, pääasia että muut ihmiset tajuaa, mitä yritän sanoa :)

Goooooooooood morning!!

Lauantai-illan konserttilippu

Vähän turistikrääsää putouksilta

Majatalo, jossa asustelen

Suomi-koti

Hohoo! Se on vihreää! Kylläpä tulee hullu olo kun iloitsin niin paljon vihreästä ruohikosta :D

Kävin tänään ensimmäistä kertaa itse ruokakaupassa. Opiskelijoiden tutustumislapuissa oli ohjeet pariin eri kauppaan. Päätin mennä kerralla hieman suurempaan paikkaan, joka on itse asiassa apteekki, josta saa paljon muutakin tavaraa. Olin olevinaan viksu ja katsoin Google Mapsista vielä varmuuden vuoksi reitin kauppaan. Nooo, tunnetusti älykkäänä ihmisenä käännyin vahingossa liian aikaisin vasemmalle. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaan seurannut ongelmia, sillä löysin kävelemällä harhaan itse asiassa lyhemmän reitin kauppaan, jonne oli tarkoituskin mennä. Kerrankin kävi näin päin...

Tänään aurinko on paistanut koko päivän, mutta tuuli on ollut tosi voimakasta. Pikkuisen meinasi eilen illalla ahdistaa kun asun yksin isossa talossa, oli ensimmäinen ilta täällä ja tuuli piti mieletöntä mekkalaa. Kaikki pienetkin äänet kuulostivat omituisilta, mutta selvisin! (Kuulin, että täällä on satanut lunta vain ehkä kerran koko talvena noin 1 cm verran ja sekin suli tottakai pois heti. Mutta yllätys yllätys, Jenna tulee Sudburyyn, niin huomiseksi on luvattu lumisadetta. Oikein kiva.) Yksinasuessa voi olla hieman vainoharhainen välillä, niin onneksi saan parin viikon päästä kuukauden ajaksi seuraa, sillä tänne on tulossa kaksi muuta harjoittelijaa Suomesta. Tykkään kyllä olla yksin, mutta kolme kuukautta yksin tässä talossa ei houkuttele. Eli kiva, että edes jonkin aikaa voi käydä katsomassa kaupunkia ym. porukalla, eikä tarvitse sooloilla yksin.

Luonto on täällä yllättävän samanlaista kuin Suomessa. Havupuita (jotain kuusen näköisiä) on paljon samoin kuin vähän koivua muistuttavia puita. Paikoitellen on paljon nurmikkoa, mutta välillä maisema on myös karumpaa ja kallioisempaa.

 

Täällä on tiukat säännöt ja lait siitä, kuka saa tehdä esimerkiksi fysioterapiaa. Koska olen vasta opiskelija ja vaikka opinnoista on suurin osa (ONNEKSI) jo takana päin, en silti saa tehdä oikeastaan mitään yksin. Pääsen ohjaamaan vesijumppia (papat ja mammat oli kovasti jo kyselleet etukäteen, että pitääkös se uusi Suomi-tyttö sitten niitä allasjumppia), mikä on jo tuttua. Muuten harjoitteluun kuuluu paljon erilaisten aktiviteettien suunnittelua ja toteuttamista ja aktiviteetit voivat olla kaikkea kahvinjuontihetkestä muistipeleihin. Huomenna selviää tarkemmin, mitä kaikkea fysioterapiaan liittyvää pääsen tekemään, sillä huomenna hyppään paikallisen fysioterapeutin matkaan.

 Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että harjoitteluajasta tulee luultavasti tosi antoisaa. On kiva, että kemiat kohtaa työkavereiden kanssa ja että aina voi kysyä apua. Vielä on paljon kokematta, koska ainoastaan yksi päivä on nyt takana ja aika monta vielä edessä!


See you!