torstai 21. kesäkuuta 2012

Poprornnii

Lähtö lähenee ja mie koitan kovaa vauhtia tyhjentää ruokakaappia, että ei tarviis heittää ruokaa hukkaan. Yksi ilta bongasin kaapin perältä jo sinne unohtuneen popkorni-pakkauksen. Lievästä riskialttiudesta huolimatta rupesin tekemään niitä ja toivoin, ettei alakerran asukkaat saa sydänkohtausta kun yläkerrasta rupeaa kuulumaan rytinä ja pauke illalla siinä puoli yhdeksän aikaan.




 Pakko oli lukea ohjeet, että teen ne varmasti oikein, ei nimittäin oo aiempaa kokemusta liedellä popkornin tekemisestä :D

Joku tovi meni ihmetellessä, että kun mitään ei tapahdu, vaikka liesi oli keskilämmöllä. No eikun nuppia isommalle vaan niin johan rupes tapahtumaan! Tuota hökötystä piti siis heilutella ja vispata edestakasin koko sen ajan kun se oli liedellä. Tuollanen hassu foliopallo siitä lätyskästä kuoriutui:



Mitään onnettomuuksia ei ihme kyllä Jennan "kokkivuorosta" huolimatta sattunu!


Vein tänään muutaman salmiakin fysioassistentille, koska se ei oo ikinä kuullutkaan salmiakista. Ootteko ikinä nähny kun ei-suomalainen maistaa salmiakkia ensimmäistä kertaa? Voin kertoo, että miulle kokemus jäi mieleen kun nauroin vedet silmissä vieressä. Ensimmäinen reaktio salmiakkiin oli että "täähän on ihan hyvää!" kunnes menee kaks sekuntia ja ilme muuttuu aavistuksen verran kärsiväksi. Kohta silmät heittää kuperkeikkaa ja tuleehan se irvistys ja kummallinen äännähdys/örähdys/yskäisy sieltä viimein. "Hmm, täähän maistuu vähän niinkun... Jägermeisterilta!! Ei siinä, tykkään kyllä Jägermeisterista. Mutta onko nää niinku jotain yskänpastilleja vai syökö näitä joku muka huvikseen?" Koitin selittää, että ihan normaalia karkkia se on ja että ite vedin melkein koko pussillisen kerralla (kiitos vaan tytöt vielä!). Okei, kirjotettuna ei ehkä kuullosta kummoselta, mutta ilmeet olikin aika sanoinkuvailemattomia ja sain taas kivan pikku muiston itselleni :D Ilmeisesti salmiakki ei sovi kanadalaisen suuhun ainakaan ensimaistamalta... Annoin loput salmiakeista fysioassistentille, joka sanoi antavansa niitä lapsilleen, jos ne on tuhmia tai jos jotkut asiakkaat käyttäytyy huonosti. Hyvä rangaistuskeino.


Tulin just äsken läksiäiskahvittelusta, joka oli järkätty minuu varten. Huomenna on vielä harjoittelupäivä, mutta tänään oli oikeastaan ainoa mahdollisuus kokoontua niin, että oikeastaan kaikki suomalaiset pääsivät paikalle. Oli mukavaa, sain pikku läksiäislahjan ja oikein mukavan kirjekuoren. Aika ihania nuo mummelit ja papat kyllä on :) Kakku oli taas sitä sokerikreemillä päällystettyä, mutta sen nyt popsi kevyesti kun ehkä oli viimeinen kerta kun syön sellasta kakkua! Pikkuhiljaa alkaa iskostua päähän että hei, mie oon ihan oikeasti kohta lähdössä täältä.

Kohta lähden taas kerryttämään kiloja ja valmistautumaan Kreikan matkaan, koska mennään syömään Apolloon eli siihen kreikkalaiseen ravintolaan, jossa kävin kerran aiemminkin. Namnam! (tosin kelpais kyllä se grillimakkara + sinappi + jopa olut -yhdistelmä tällä hetkellä. Eli kivat jussit koto-Suomeen, koittakaa selvitä juhannuksesta ehjin nahoin, koska mie halluun nähdä kaikki sitten kunnossa kun tuun takasin! Että ei törttöillä siellä sitten.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti