TORONTO

Heipsan!

Aika pitkä postaus tulossa, koska Toronton reissulta on aika paljon kuvia. En laita kaikkia kuvia vielä nyt, joten myöhemmin on tulossa vielä ainakin yksi kirjoitus Toronton reissusta! Kuvat voi olla pikkusen sekaisessa järjestyksessä, mutta en nyt jaksa välittää siitä, kestäkää :)

Olin siis Torontossa 25.6. - 3.7. Sain majapaikan parin Suomi-kodin asukkaan kautta, joten säästin aika mukavasti kun ei tarvinnut ottaa hotellia. Tavaroiden pakkaus meni ihme kyllä suht kivuttomasti, vaikka kolmen laukun saaminen autoon ja Torontossa kolmanteen kerrokseen veikin muutaman hetken. No mutta siis, maanantaiaamuna lähdettiin kohti Torontoa! Matkaa Sudburysta Torontoon on sellaset 400 km, joten muutama tunti meni autossa istuessa.

Hirveästi en välttämättä jaksa kirjoitella (lauantai-illan yhdistettyjen synttäri/paluubileiden jälkivaikutuksilla ei suinkaan ole vaikutusta tähän!), joten annan kuvien puhua puolestaan :)

Ihan mukavat maisemat oli majapaikan ikkunasta. Oli jännä ajatella, että kuvassa näkyvän Lake Ontarion toisella puolella on Yhdysvallat! Asuin Queen Streetin itäpäässä, joten sijainti oli ihan loistava. Queen menee keskustan läpi ja busseilla ja ratikoilla pääsi kulkemaan ihan millon vaan (tosin niiden piti kulkea 5-10 minuutin välein, mutta joskus sai odottaa puolisen tuntia ja sitten niitä tulee neljä peräkkäin. Hienoa. Kaikenlisäksi tuon lähimmän pysäkin vastapäätä oli paikka, jossa bussikuskit piti aina tauon. Kivaa odotella bussia kun muutaman metrin päässä neljä bussia seisoo paikallaan ja ykskään ei liikahda.) Nyt oli vielä pienet erikoisjärjestelyt liikenteen suhteen, koska Queenillä on tietyö. Yleensä bussi vie suoraan downtowniin, mutta nyt piti välissä vaihtaa ratikkaan. Ja usein busseissa ja ratikoissa saattoi olla sama linjan numero, mutta reitti oli jostain syystä kuitenkin eri. Eli melkeinpä aina piti varmistaa, että onko se menossa sinne minne ite pitäis päästä. Kuskit on kuitenkin niin tottuneita kysymyksiin ja turisteihin, että siinä ei sinällään ollut mitään ihmeellistä. Onneksi miun ei tarvinnu olla yksin ekoja päiviä tuolla, koska oisin ollu niin hukassa bussien ja ratikoiden! Mutta parissa päivässä hoksas koko systeemin ja loppujenlopuksi se olikin tosi yksinkertainen :) Ostin kertalippuja, joilla sai matkustaa yhteen suuntaan niin pitkälle kuin on menossa. Samalla lipulla sai siis matkustella bussissa, ratikassa ja metrossa, kätevää.

Peruslämpötila koko viikon, welcome to Toronto!

Tottakai piti shoppailla ja ekana tulikin mentyä Eaton Centreen, joka on suunnilleen korttelin kokoinen, massiivinen ostoskeskus. Alakerrassa on paljon erilaisia ruokapaikkoja ja muissa kerroksissa oli sitten kauppoja laidasta laitaan. Siellä oli liikkeitä Michael Korsista H&M:ään. Jätin suosiolla esim. hooämmän välistä, koska miusta ei oikein oo järkevää ostaa mitään siltä ketjulta Torontosta kun samoja vaatteita voi olla Joensuussakin.

Ja ah ne rakennukset! Pikkukaupungin kasvatin suu loksahti taas ammolleen kun jäin vaan tuijottamaan mielettömän upeita ja korkeita rakennuksia! Joillekin kaduille ei paista aurinko, koska rakennukset on niin korkeita. Välillä ihan oikeasti huimasi kun katto tuonne korkeuksiin..

Koska olin Torontossa alkuviikosta, niin ihmisiä ei ollut niin paljoa kuin sitten viikonloppuna. Oli kivaa kun esim. kaupoissa sai olla aika väljästi ja muutenkin mahtui hyvin liikkumaan. Olin varmaan hymy korvissa lähes koko ajan ja vaan fiilistelin kaikkea!

Ihan jees, biitsi oli ehkä 50 metrin päässä kämpiltä ja ihan mukavat maisemat.

Puistot oli myös aika valtavia ja ihanan vihreitä :)

Olin keskustassa Canada Day:na ja ajattelin keskittyä silloin kaupungin tutkimiseen ja unohtaa kaupoissa käynnin. Noh, kauppaboikotti ei onnistunu ja mukaan tarttuikin taas muutama juttu, hupsista hei.. (ostoksista tulossa postaus myöhemmin, rahat hävisi kummallisesti jonnekin!) Lähdin siis kävelemään Yongea, mutta yksi poikittain oleva katu oli suljettu. 

 Siellä oli alkamassa joku paraati ja paikalla oli jo paaaljon ihmisiä, niin jäin sitten itekin töllistelemään sinne. Jossain vaiheessa kattelin, että jopas on joillain aika villi pukeutumistyyli, mutta se selitty hieman sillä kun paraati alkoi. Se oli siis Pride-paraati, jossa kulkee paljon esim. seksuaalivähemmistöjen edustajia ja tarkoituksena on puolustaa heidän asemaansa ja oikeuksiaan. Tunnelma oli ihan mieletön, ihmisiä oli ihan valtavasti kattomassa ja hurraamassa! Siellä oli paljon myös perheitä kattomassa ja kannustamassa, joten ilmapiiri oli jotenkin tosi avoin ja aito! Tuli vaan mieleen, että eipä välttämättä jossain Joensuussa pystyttäis tuollasta järkkäämään.. Kuvista ei välity ihmisten paljous ja tunnelman hienous, mutta se oli siis mahtavaa! Katoin paraatia kaksi tuntia, sitten väsy jalat seisomiseen, mutta paraati siis jatku edelleen ja ihmisiä kulki paraatissa huima määrä! Pidän itteeni ns. suvaitsevana ihmisenä, vaikka inhoan tuota sanaa. Mutta siis miulle ei ole väliä ihmisen seksuaalisella suuntautumisella tai millään sellaisella. Jokainen voi olla täysin oma ittensä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia! (jossain vaiheessa kyllä miun piti ehkä kääntää katsetta muualle kun paraatissa marssi kymmenkunta, noin 55-70 -vuotiasta miestä alasti, tai no, oli niillä jotain nahkaremmejä ja nahkalätsiä päässä, mutta muuten sitten synnyinasussa vaan.. :D)

Videon lataaminen saattaa kestää, mutta sen pitäisi silti näkyä!

Arvatkaa vaan loppuko akku suunnilleen 15 minuutin jälkeen?

Torontossa ylipäätään oli jotenkin tosi kansainvälinen meininki. Ihmisiä siellä on ihan valtavasti! On laskettu, että tietyn ajan jälkeen Torontossa valkoihoiset ihmiset ovat vähemmistönä, eikä ihmettele. Siellä näki ihan pikimustaa ihoa ja vitivalkeaa ja ihan kaikkea mahdollista siitä väliltä. Jotenkin oli niin hienoa nähdä niin erilaisia ihmisiä, todennäköisesti se vaikuttaa paljon siihen, että ilmapiiri on niin rento :)

Miulla on ollu aina sellainen olo, että en välttämättä haluaisi asua missään isossa kaupungissa. En esim. oikein välitä Helsingistä, enkä haluais asua siellä kun korkeintaan ehkä pari vuotta, jos ois pakko. Mutta Toronto  ♥ Jotenkin olin siellä ihan kuin kotonani! Kun julkisten kulkuvälineiden systeemin tajus, niin liikkuminen oli helppoa ja jotenkin oli ihanaa kun voi oikeasti olla niin oma ittensä kun vaan voi olla! Siellä on niin paljon ihmisiä, eli et välttämättä näe bussissa viereenistuvaa ihmistä enää ikinä. Oli myös jännä, että siellä vastaantulijat kommentoi, jos ne tykkää siun asusta tai asusteesta. Miullekin tuli yksi nainen sanomaan, että tykkää miun Converseista (joita en muuten edelleenkään ole nähnyt samanvärisiä missään myynnissä!), Suomessa joku saattaa vilkaista ja tykätä, mutta silti menee ohi sanomatta mitään. Piristää päivää kun joku kommentoi noin, vaikka tottakai tiiän itsekin että ne Conssit on ihanat :D

Canada Dayn kunniaksi illalla oli ilotulitus ja oli mahtava sää! Pilvetön taivas, kuu loisti vettä vasten ja koko ranta oli täynnä purjeveneitä.

Vikan kokonaisen päivän vietinkin sitten rannalla, ihana rento päivä! Olin lähdössä pois ja nousin istumaan kun ohi käveli joku keski-ikäinen pariskunta ja se nainen katto minuu jotenkin tosi pitkään. Noh, joskus 15 minuutin päästä nenää kävi kutittamaan ja tajusin aika pian, miksi ihmiset katto oudosti. Koko nenä oli ihan hiekkainen, hienosti olin siis osannut maata rannalla! Lähdin siitä aika vauhdikkaasti kävelemään kohti majapaikkaa ja matkalla hoksasin, että mjaahas, oikea poskikin oli hiekkakuorrutuksen alla..

Sitten olikin vika ilta Kanadassa. Tiistaiaamuna oli aika kummallinen olo kun tiesi, että illalla sitä muuten noustaan koneeseen ja kotimatka alkaa. Taksi kentälle olisi maksanut luultavasti ainakin 80$, mutta koska bussilla ja metrolla pääsi helposti Pearsonille, niin mentiin sitten niillä. Kentälle meno maksoi siis n. 1,27€ ja onnistu yllättävän helposti. En ois mitenkään saanut kolmea laukkua raahattua bussien ja metron läpi, onneksi sain apua!


Sain ikkunapaikat kummastakin koneesta, mutta sanotaanko, että Jennan tuurilla vierusihmiset olikin sitten suoraan Iltalehden pahimpien lentomatkustajien listalta. Pitkällä lennolla viereen jytkähti isoin aasialaismies, jonka olen ikinä nähnyt. Jätkä alko kuorsaamaan jo ennen kuin koneen pyörät irtosi maasta ja välillä se ihanasti rupes nojailemaan minuun. Koitappa siinä sitten tökkiä kättä, joka on yhtäpaksu kun miun reisi (joo mitä mie just kirjoitin? "Suvaitsevainen", no yleensä olen!). Niin ja se käsihän oli siis puolet matkasta miun puolella, koska vaikka se mies istu suorassa, niin pikkusen tursu paikat miunkin puolelle. Pidin siis vasenta kättä koko matkan sylissä vinossa, koska ei tehny mieli olla ihokontaktissa vierusmatkustajan kanssa. Nukuin ehkä tunnin tai pari, vierustoveri tosiaan kuorsas lähestulkoon koko matkan äänekkäästi. Nice.

Reilu seitsemän tunnin lento saapui onneks turvallisesti Saksaan ja sitten alkokin kilpajuoksu kelloa vastaan! Vaihtoaika oli 1,5 tuntia, mutta siitä meni osa tottakai siinä, että odottaa pääsevänsä koneesta pois. Menomatkalla Frankfurtin kenttä tuntu tosi selkeältä, koska meni ehkä 15 minuuttia koneestapoistumisen jälkeen kun olinkin jo oikealla lähtöportilla ja välissä oli vain passintarkastus, vaihtoaikaa oli kevyet 4 - 4,5 tuntia. Nyt ei ollutkaan sitten ihan niin nopeaa ja selkeää, koska hitto vie sinne lähtöportille oli matkaa! Välissä passintarkastus ja matkatavaroiden tsekkaus. Tyyliin juoksin ne loputtomat käytävät ja viimein oikea portti alko lähestymään! Jäi ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa ostaa juomista ja vähän siistiytyä.

Mutta se fiilis kun kuuli suomea Frankfurtin kentällä, ihanaa! Ja sitten kun kone lähti ja tajusi todella, että parin tunnin päästä mie oon Suomessa, jaiks! Jatkolennolla takana istui sitten yksi lapsi, joka ilmeisesti testaili äänijänteitään.. Ihmeen hyvin sitä rääkymistä jakso kuunnella, vaikka korvista ehkä välillä valuikin muutama tippa verta, mutta sen jakso kun tiesi että ihan kohta mie pääsen kotimaan kamaralle.

Kun kone rullaili Helsinki-Vantaan kiitorataa, niin oli aika herkistynyt olo. Vihdoin Suomessa! Ja molemmat laukut oli ehtiny jatkolennolle, jesh!! Vastassa oli ystävä-Anna ja isoveli, myönnän että muutamat itkut siinä tirautin, mutta mitäs sitten. Oli ikävä Suomea, saati sitten ihmisiä. Anna oli ottanu autoon mukaan ruisleipää ja Oltermannia (oonko mie jotenkin maininnu niistä Kanadassa olon aikaan?), kiitos Anna! Aluksi vaan haistelin ruisleipää ja olin hurmiossa siitä. Miten voikaan leipä tuoksua niin hyvältä?! Ja se juusto... Muutama juustoviipale eksyi suuhun ennekun laitoin sitä leivälle, nammm!

Kaikista omituisinta ja ihaninta oli kuitenkin nähdä Jari sitten Joensuussa. Olkaa itte 3,5 kuukautta erossa rakkaimmastanne ja tiiätte miltä tuntuu nähdä uudestaan :)  ♥ Olin tottakai todella hehkeä ja ihastuttava n. 30 tunnin valveillaolon jälkeen, mutta eipä sillä väliä!

Sitten vastassa oli tietysti myös nämä karvakäpälät..

Tavaroiden purkaminen torstaina tapahtui hyvällä avustuksella :D

Mamman mussukat ♥

Pieni kurkkaus jääkaapiin paljasti, mitä täällä on syöty kun oon ollu poissa :D

Ensimmäinen aamupala kotona: muumimuki, ruispaloja, Oltermannia ja suomalaista kurkkua. Parasta ja niin hyvää!

Reissaaminen on ihanaa, mutta koti on jotain vielä ihanampaa  ♥ Reissussa oppii vaikka mitä, ja vaikka se onkin niin kliseistä sanoa, niin opin itsestäni Kanadassa niin paljon. Välillä olo oli suoraan sanottuna perseestä, koska kaipasin lähimmäisiä tai edes oman ikäistä seuraa ja tekemistä, mutta silti ei kaduta reissuun lähteminen. Okei, Toronton tai Vancouverin harjoittelu olisi varmasti tarjonnut paljon enemmän vapaa-ajan suhteen kuin Sudbury, mutta oli sielläkin mukavaa. Noita kokemuksia ei saa kotona istumalla, joten mie suosittelen jokaikiselle, jolle tarjoutuu mahdollisuus lähteä vaihtoon tai ylipäänsä reissaamaan, niin tarttumaan siihen!! Työlupien tai viisumien saamisessa menee luultavasti todennäköisesti hermot ja yöunet, mutta se on sen arvoista.

Kirjoittelen siis myöhemmin vielä ainakin Toronto Islandilla ja CN Towerissa käynnistä sekä vähän jotain ostoksista. Pienenä vinkkinä sanotaanko, että löysin uuden, ihanan rakkauden erään tietyn merkin tuotteesta ;)