TJ 5

Wuhuu, femmat taulussa! Suhteellisen laimea wuhuu kuitenkin vielä tällä hetkellä, koska matkalle lähteminen on varmaan liian kova pala miun kropalle joka kerta. Viime keväänä, ennen vaihtoon lähtemistä sairastin pirullisen flunssan, jonka aikana kuume huiteli välillä jo 40:ssä astessa. Pääsin kuitenkin lähtemään vaihtoon terveenä, mutta siinä kahta-kolmea viikkoa ennen kotiinpaluuta sairastuin Sudburyssa. Sillonkin kuume kipitteli kivoissa lukemissa, mutta sain onneksi antibioottia, joka auttoi. Noh, nyt sitten taas kun on noin viikko reissun alkamiseen, niin yllätysyllätys paukahti kuumetta. ARGH.. 

Lauantaina oli valmistujaiset, jotka menikin sitten kivoissa merkeissä :) (Nii joo, mie siis sain kun sainkin fysioterapeutin paperit maanantaina 18.2.!! Jaiks, viimeinkin!!!) Sunnuntaina ei sitten hirveesti tarvinnukaan tehdä mitään ja illalla krapulan päälle iski migreeni (en tiiä kummalla oli huonompi tuuri: Jarilla, jolla oli pienimuotosen darran lisäksi kuumetta vai miulla, kun rapelon päälle iski tajuttoman päänsäryn/migreenin). Maanantaina menin sitten Jarin äidin luo moikkaamaan potilasta, kunnes lopulta se olinkin mie, joka siellä punkassa makas kuumeessa. Mamma haki kotiin ja pötkötin sitten lopun iltaa sohvalla tiukasti peittoon kapaloituneena. Sen verran olin tajuissani, että näin kuumemittarista lukeman 39,4 C. Kappas, ja tasan viikon päästä siitä hetkestä tarkotus ois istua lentokoneessa, kuinka houkuttelevaa!

Nyt alkaa lenssu jo hieman hellittämään, pitää vaan ottaa tosi iisisti viimeinen kokonainen päivä Kittteellä (en voi uskoa sitä vieläkään, vika päivä täällä piiiiitkään aikaan, en taho!). No, asiasta kissankäpälään, huomenna lähtee juna kohti Etelä-Suomea. Pari päivää siellä moikaten vielä iiiihania immeisiä (♥) ja maanantaina pitäis alkaa meidän reissu sitten ihan virallisesti. Peukut pystyyn, että molemmat tervehdytään kunnolla, jos ei huomiseen mennessä, niin edes maanantaihin mennessä! Ei nimittäin hirveesti tässä olossa tekis mieli matkustaa yli 20 tuntia toiselle mantereelle parin välilaskun kautta..

Ai niin joo, voisin vielä sen verran kerroskella kun tänne eksyin, että muutto on nyt saatu tehtyä. Tavarat on ripoteltu ympäri Kitteetä ja Jojensuun asunnon avaimet luovutettu. Sen verran fiksuja kuitenkin oltiin tässäkin asiassa, että luovutettiin avaimet jo viime viikolla ja tehtiin osoitteenmuutos voimaan vasta 1.3. alkaen, eli jotkut postit menee nyt alkuviikosta vielä Joensuun kämppään, mutta toivotaan, että vuokranantaja laittaa ne kiltisti postiin niin saadaan kivat viimeset laskut vielä maksettua.

Nytpä ei auta kun ottaa rennosti, yrittää nauttia vielä viimeisistä hetkistä kotonakotona ja pakata kamat. Seuraava postaus tuleekin sitten ehkä Aasian mantereelta tai jos tosi laiskaksi heittäydyn, niin vasta Australiasta! :D

Pysykää kuulolla!

Tilannepäivitys

Noniin, se perus "sori" taas tähän alkuun. Melkein kuukausi viime kirjoittelusta, kysynpähän vaan, että mihin tää aika on kadonnu?!?!

Alle kaksi viikkoa aikaa Itä-Suomessa. MITÄ? Ihan käsittämätöntä. Muutto etenee hitaasti, mutta varmasti, ja kerrankin jopa suhteellisen vähän hermoja kiristävänä. Paljon on tavaraa jo viety sukulaisten iloksi (hahah, siellä ne hermot on saattanu olla sitten vähän kireämmälläkin kun Jenna ja Jari pyörähtää Kitteellä ja tuo kasan laatikoita ja hihkasee samalla ovenaukasulla heipat) varastoihin, lähinnä isoimmat huonekalut, osa vaatteista ja loput astioista odottelee ensi viikkoa. Ensi viikolla on siis tarkoitus saada kämppä mahdollisimman tyhjäksi ja jopa siivota jos vaan ehtii. Jos ei ehi, niin sitten on vielä se muutama hassu päivä kuun lopussa kun on aikaa saada asunto luovutuskuntoon (ja "rikastua" takuuvuokrarahoilla).

Ja maanantaina pitäisi koittaa se päivä, kun saan fysioterapeutin paperit käteen. Onneksi miulla on vielä ainakin tämmöinen yksi ihana tarina kerrottavana, ennenku sanon soronoo PKAMK. Noniiih... Elikkäs, valmistumispaperit piti palauttaa toimistolle viimeistään 4.3., jos aikomuksena (totta tosiaan aikomuksena, voi kele..) on valmistua 18.3. Noh, nythän koulu vaihtoi siis nimeä vuoden alussa, minkä vuoksi valmistumislomakkeen ja opintorekisteriotteen lisäksi mukana piti viedä täytetty Valviran laillistamishakemus. Miehän vein innokkaasti paperit koululle heti kun viimeinenkin kurssimerkintä pätkähti näkyviin ja taapersin koululle toivottavasti toiseksiviimeistä kertaa. Menin toimistoon ja varmistin, että kaikki paperit oli siinä ja että miun ei nyt enää tarviis tehdä mitään. Sain varmistuksen että "kyllä tässä nyt on kaikki, mene vain". Lähdin menemään käytävää pitkin pois toimistosta hyvillä mielin, että nytpähän on sekin asia hoidettu. Enpä sitten ehtiny mennä edes rappukäytävään kun sama henkilö, joka miulle just kolkytä sekuntia sitten sano, että kaikki paperit on ok, niin kysyy toiselta henkilöltä "hei, mikäs tää Valvira juttu muuten on, mitä tälle paperille tehdään?" Kyllä piti taas hengittää syvään pari kertaa. Ristin sormet ja toivoin, että ne saa asiat hoidettua, tai jos ei saa niin kiukkuun kyllä senkin edestä. Lähin siis kotiin siitä ja ajattelin, että nyt on kyllä koulun oma moka, jos ne ei saa tuota hoidettua.

Kappas kun sitten koittaa tiistai, 5.3. Puhelin soi ja katon, että eipä oo tuttu numero, mutta vastaanpa silti. Enpä tienny siinä vaiheessa, mitä tulee kohta tapahtumaan. Puheluhan meni siis suunnilleen näin:

- No täältä koulun toimistolta heippa.
- Öö, no terve. (päässä juoksee että mitäs he*vettiä nyt, miks ne sieltä soittaa päivä sen jälkeen kun valmistumispaperit piti jättää)
- Kattelin tuossa noita siun papereita ja huomasin kuule, että siulta puuttuu suoritusmerkintä.
- MITÄ?
- Niin, sieltä puuttuu lääketieteelliset aineet I merkintä.
- ... (et oo tosissas, se kurssi on käyty noin 2,5 vuotta sitten ja opettajan tässä-maailmassa-olosta en sanokaan sitten yhtään mitään)
** tässä vaiheessa syke oli noussu mukavasi ja huitelu jo varmaan jossain 200 pinnassa ja verenpaine kohis siihen malliin, että meinas otsasuoni puhjeta **
- Niin?
- Tuotaa, mie oon käyny sen kurssin kyllä.
- Niin mutta se ei kyllä nyt näy täällä, että mitäs tehdään?
- Äää, en mie tiiä, mie oon lähössä ulkomaille vuodeksi muutaman viikon sisään.. *lisää sopertelua ja selitystä* Onko se niitä kirjatenttejä? Koska ne on ihan varmasti käyny ja päässy läpi! (edelleen mielessä että "et kyllä oo tosissas, mie en ikinä saa tuota opettajaa kiinni, jumalau *PIIIIIIIP* kun taas osataan!!)
- En minä tiedä mitä ne on.
- No niitä kirjatenttejä ne oli ja oon käyny ne!
** ....hiljaista... ** 
- No hei mutta, onkos tämä sellainen kurssi, joka muodostuu useasta eri osasta?
(pieni toivonkipinä meinaa heijastua säälittävästi jostain syövereistä tähän väliin)
- Jep, niitähän ne vissiin on.
- No mutta onhan se merkintä sitten täällä!! Anteeksi kamalasti, tästä vain puuttui tämä koonti, anteeksi anteeksi että säikäytin!!
- ... (ei kyllä oo nyt kirjotuskelpoista materiaalia oma ajatuksenjuoksu tässä vaiheessa, valtava helpotus tottakai, että merkintä löytyy sittenkin, mutta sanotaanko että jotain muitakin tunteita liitty ehkä tätä soittajaa kohtaan tuolla hetkellä)
- Eipä tässä sitten mitään, hyvää päivänjatkoa!
- ... Heippa ... (jään tuijottamaan puhelinta täysin sanattomana suu auki ja mietin, että hiennoo päivänjatkkoo vaan *** sinnekin)

Eli hienosti hoituu asiat! Oikeasti huokasen vasta sitten, kun (edelleen on sellainen olo että sitten "jos", eikä että "kun") saan paperit. Sitten sanon toivottavasti lopulliset hyvästit tuolle koululle. Jännityksellä siis odotellaan maanantaita..! Tiistaita en kuitenkaan odota niin paljoa, sillon on viimeinen spinningpumpin ohjaus tuolla salilla ehkä ikinä. En haluais lopettaa sitä työtä, koska se on niin huippua!! Ääääh. No mutta, elämä jatkuu, jostain pitää luopua, että saa jotain uutta tilalle :)

(Okei, paniikki meinas iskeä taas. TJ 15. WHOOT??)