keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Brömbrööm, reissu Brisbanesta pohjoisen lämpöön!

Wiiiihaaaa, no nyt on pikkunen road trip takana! Lähdettiin 23.4. etenemään hiljalleen kohti pohjoista. Reissu alkoi siis Brisbanesta ja päämääränä Cairns. Edettiin ihan fiiliksen mukaan, eikä meillä ollut mikäänlaista aikataulua, niin oli mukava reissata. Napattiin Eight Mile Plainsista pari oululaista matkaan, pakattiin Challenger ja kattoboksi täyteen tavaraa ja matka alkoi.

Ekana pysäkkinä taisi olla Sunshine Coast, Moolooba ja Noosa. Käytiin tsekkaamassa biitsit ja fiilisteltiin meininkiä. En millään muista enää, mikä kuva on miltäkin rannalta kun niitä oli PALJON, mutta samapa tuo :D








 Ensimmäisenä yötä leiriydyttiin Elanda Pointiin ja sinne mennessä taisi ensimmäisen kerran meidän rakas navigaattori aiheuttaa pieniä vihanpurkauksia ja turhautumista. Kun naviin laittoi määränpääksi elanda pointin, niin ensimmäisenä näyttöön pälähtää "määränpääsi on päällystämättömällä tiellä". Joo no eipä siinä mitään, ajateltiin ettei siellä kuitenkaan välttämättä oo päällystettyjä teitä, mennään nyt kuitenkin. Ajeltiin pari kertaa harhaan ja meinas hikeä pukata pintaan kun pimeä rupes tulemaan, eikä leiripaikkaa löytyny.. Oli niissä eksymisissä yksi hyvä puoli: näin ekaa kertaa kenguruja! Pikkunen kengulauma vissiin säikähti autoa kun pysähdyttiin hetkeksi miettimään, että minnehän sitä pitäisi ajaa. Yksi riemuidiootti (minä), hymyilin vaan onnellisena ja ääni jossain ihan liian korkeella kimitän että "kattokaa kenguruja!! kengurujaaa!!" :D Sitten kun lopullisesti meni hermo navigaattoriin niin kysyttiin paikalliselta (joka muuten ei meinannu uskaltaa ajaa meidän ohi kun pysähdyttiin ja mentiin seisomaan keskelle tietä), ja lopulta löydettiin oikeaan paikkaan. 


Paikka oli sinällään ihan jees; lämpimät suihkut ja suht siistit kylppärit ja järvenrantamaisema. Ensimmäisinä inhottavina asioina nousikin sitten pinnalle hyttyset ja se pimeys. Pimeää tulee jo joskus kuuden aikaan ja se niin mukavan näkönen järvi ei sittenkään ehkä ollut niin hyvä valinta, koska niitä hyttysiä oli ihan tuhottomasti! Reissukavereiden teltta oli ehkä minuutin verran auki ja sinnehän oli jo ehtinyt valehtelematta varmaan 100 sääskeä. Kiva. Me päätettiin nukkua yö autossa ja oli muuten huonoiten nukuttu yö koko reissun aikana. Auton penkit saa kyllä heitettyä kunnolla vaakatasoon, mutta takakontin rengaskotelot tekee takatilasta aika pirun ahtaan, eikä se ilmapatjakaan ehkä oo mikään miellyttävin alusta nukkua. Siihen vielä päälle parikymmentä itikkaa (on muuten auton kattopäällyste kivan pilkullinen nyt) ja ihan liikkumaton ja kostea ilma. Äääää. No, pääasia että selvittiin. Aamulla suunnattiinkin sitten jo eteenpäin kohti Rainbow Beachia.


Illasta mentiin Inskip Pointiin, koska seuraavana aamuna oli tarkotus lähteä Fraser Islandille. Kello oli jotain viisi iltapäivällä kun mentiin sinne ja kyseltiin siellä olijoilta, että mites täällä tapahtuu tuo telttapaikan maksu. Ensimmäinen pappa keneltä kysyttiin niin sano vaan, että maksu pitäis tehdä Rainbow Beachilla, mutta jos lähdette aamulla aikasin niin kukaan ei kysele mitään maksuja ja lisäsi perään "no worries mate!!". Aateltiin kysyä sitten vielä joltain toiseltakin, että mitä mieltä ne on. Sieltä tuli sama vastaus, ja taas se jo nyt tämän Australian reissun iskulauseeksi muodostunut "no worries!!". Jäätiin siis sinne, pistettiin leiri pystyyn ja ruvettiin tekemään ah-niin-maittavia 10 minuutin pikapastoja iltaruoaksi. Mukava paikka oli, isona plussana hyttysten vähyys. Aamullapa herättiin joskus kuuden aikoihin ja pakattiin kamat autoon ja eiku Rainbow Beachille suihkuun ja ostamaan lippuja Fraser Islandin lauttaan!

Fraser Island on maailman suurin hiekkapohjainen saari. Miun käsittääkseni se tarkottaa siis sitä, että koko pohja on hiekkaa. Sinne ei vissiin saa edes mennä ihan "normiautolla" eli pitää olla nelikko (syy tähän selvisi aika äkkiä kun päästiin itse saarelle). Saaren sisällä oli jopa makeavetisiä järviä, vaauuu :D Suht hintavaa touhua oli päästä Fraserille, koska meno-paluu-lauttamaksu ois ollu 100$, mutta koska me ei haluttu tulla enää Rainbow Beachille takasin, niin jouduttiin ostamaan pelkkä menolippu ensin. Lauttalipun lisäksi piti ostaa camping-lupa ja autolle biitsilläajoluvat, jotka oli yhteensä n. 60$. Lautalla hoksattiin, että hupsista, varmaan pitäis auton rengaspaineita pikkasen alentaa, että pääsee ajamaan paremmin pehmeemmällä alustalla. Jari alottikin sitten sen homman jo lautalla, vaikka eihän meillä mitään rengaspainemittaria ollut :D Mututuntumalla vaan! Poistuttiin lautalta ensimmäisten joukossa ja niinhän siinä sitten kävi, että jouduttiin ekana ajamaan rannalta tielle. Voitte varmaan kuvitella, mitä hiekalle käy, kun useempi auto ajaa suunnilleen samoista kohdista joka päivä. Jep, hirmuset urathan siellä oli. Frasieria mainostettiin niin, että siellä kannatais ajaa vaan sellaset kuskit, jotka on tottunu ajamaan hiekalla. Heheh, eihän Jari millään hiekalla oo aiemmin ajanu, mutta hyvin selvittiin :D Ajeltiin sitten saaren varmaan ainoalle huoltoasemalle ja saatiin rengaspaineet lasketettua oikeisiin lukemiin. Sittenpä se itse ralli alkokin.. No, annan taas kuvien kertoa enemmän:


 Eli paljon mutkaisia ja huonossa kunnossa olevia, kapeita teitä, merta, biitsejä, biitsillä ajelua ja aurinkoa. Nams. Jari oli ihan loistava kuski, enkä ois ikinä uskonu että meidän ns. citymaasturi selviäis koko reissusta :D Enimmäkseen siellä näki ihan kunnon maavaralla varustettuja nelikkomaastureita, joten välillä oli vähän orpo olo meidän Challengerin kanssa siellä :D Mutta hyvin selvittiin, kiitos kuskille!

Joka paikassa saarta oli varoituksia dingoista, koska niitä liikkuu siellä luonnossa aika paljon. Samalla kun käytiin huoltiksella tyhjentämässä renkaita, niin ostettiin paluulippu seuraavan päivän lauttaan (sinne meni taas kivat 90$, auuuts..) ja myyjä sanoi, että parina edellisenä päivänä "dingot oli ollu vähän aggressiivisia rannalla". Hehee, kivakiva, eiku leiri pystyyn vaan ja tottakai biitsin viereen! Ajeltiin siis päivä ympäriinsä, käytiin uimassa järvillä ja lopulta pystytettiin leiri ihan biitsin lähelle. Istuttiin siinä iltaa ihan normaalisti nuotion äärellä, kun yhtäkkiä reissukaveri kiljaisee "DINGO!!". Eka ajatus oli vaan "no hehheh, niin varmaan, hyvä vitsi" kunnes näin ite sen otuksen jolkottelevat tietä pitkin kiiluvin silmin suoraan meidän leiriä päin. Kappas vaan kun unohtu kaikki ohjeet siitä, miten pitää käyttäytyä kun kohtaa dingon. Pitäisi pysyä paikallaan ja poistua rauhallisesti poispäin, mutta me tytöthän juostiin heti samalla sekunnilla autoon hiekat pölisten (en edelleenkään tajua, miten onnistuin pääsemään autoon, etupenkille kuskin paikalle, kun siinä penkillä oli vielä Jarin täysi rinkka. Kummallisesti kiire saa aikaan mahdottomuuksia.. :D). Jari jäi (hulluna miun mielestä) ulos ja näytti vaan lampulla dingoa silmiin, ja dingohan väisti kiltisti. Dingot hakee vaan ruokaa, joten sen takia saarella pitää olla tosi tarkkana ruoantähteiden ja roskien suhteen, ettei vaan jätä mitään leirin ympärille. Myöhemmin illasta tuli aina silloin tällöin dingoja kattelemaan meitä, eikä sen ensimmäisen jälkeen enää tullut vastaavia paniikkikohtauksia ainakaan miulle :D Arkojahan ne on, mutta kaikki menee hyvin kun ei tee mitään uhituksia niitä kohtaan. Aamulla kun herättiin joskus auringonnousun aikaan, niin huomattiin, että ainakin yksi dingo oli kiertänyt ihan meidän teltan vierestä. Ei siinä mitään, mutta kun mie heräsin yöllä yhteen aikaan ja jotenkin vaistosin, että jokin on lähellä. Se oli sitten vissiin se dingo vaan siellä ihan telttakankaan toisella puolella :D



Seuraavana päivänä ajeltiin taas ympäri saarta ja huonojen kylttien vuoksi (ei siis mitenkään liity meidän suuntavaistoon tai logiikkaan) pikkasen jopa eksyttiin. Ajeltiin pitkin teitä, joilla kukaan ei ollu ajanu varmaan vuorokauteen ja jotka oli muutenkin tosi hiljasia ja hemmetin huonossa kunnossa. Nooo, eipähän siinä, muutamien sydämentykytysten jälkeen päästiin kuitenkin oikeaan paikkaan ja ooteltiin lauttaa n. 1,5 h. 


Lautta meni siis tällä kertaa River Headsiin ja sieltä lähdettiin rengaspaineiden täytön ja Aldissa "shoppailun" jälkeen tykittelemään kohti Town of 1770:ia. Aldi on täällä siis melkein sama kun Lidl Suomessa, joten sieltä saa halvempaa ruokaa, eli just passeli meille :D Suunnilleen kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin 1770:n liepeille ja kiroiltiin taas navigaattoria kun eihän se mitenkään voi löytää oikeaan paikkaan edes koordinaattien perusteella! Asiasta kukkaruukkuun, meillä on käytössä kirja nimeltään Camps 6, josta löytyy näppärästi koko Australian leirintäpaikat. Siellä on niin maksullisia kun ilmasiakin ja paikat on merkattu niin, että siinä näkyy mikäli paikassa on esim. vesihanat, suihkut, vessat, sähköt ym. Mentiin Workmans Beach Campingiin, koska Frasierilla yksi aussimies suositteli paikkaa. No niin, takas asiaan.. Pienen harhailun jälkeen löydettiin oikea leiripaikka ja saatiin leiri kasaan, ja sitten lähdettiinkin etsimään hyvinkin tarpeeseen tullutta suihkua. Frasierilla ei siis ollut suihkumahdollisuuksia, koska majotuttiin ihan biitsin vieressä. Eli eikun suihkukamppeet mukaan ja suihkua metsästämään! Pikkanen ylläri tulikin sitten siinä, että se Campsissa mainittu suihku oli ihanan viileä ulkosuihku! :D Eipä siinä sitten muuta kun bikinit niskaan ja suihkuttelemaan taivasalla.

Aamulla mentiin tsekkaamaan paikkoja, koska niitä ei oikein pimeällä erottanu kunnolla. Löydettiin kiiiiva biitsi, vaaleaa hiekkaa ja aurinkoa, ahnam. Se päivä menikin sitten enemmän tai vähemmän löhöillessä :) Tosin Jari joutu aika aamutuimaan hommiin, koska hoksattiin, että meidän kattoteline oli irti yhdestä nurkasta, hupsista.. Mentiin paikalliseen mekaanikkoliikkeeseen, jossa myyjä vaan pyörittää päätään, että "ei meillä tollasia työkaluja oo, koska se on erikoistyökalu ja -ruuvi, jolla kattoteline on kiinni". Voi kele nyt sentään.. Mie kuitenkin hyvinkin näpsäkkänä tyttönä kävin penkomaan hanskalokeroa, josta löyty kun ihmeen kaupalla pari ruuvia, joissa oli sama kierre kun kattotelineen ruuveissa! Jari irrotti hajoneen ruuvin ja tunkkas sellasen ihan perusruuvin kiinni ja tadaaaa, kattoteline on paikallaan! Kyllä tulee hienoja patentteja keksittyä pakon vuoksi :D

Illalla käytiin tsekkaamassa paikallinen baari ja seuraavasta aamusta ei sitten tarvii hirveesti jutella. Sanotaanko näin, että tutut tietää miut ja miun krapulat, eeeiii hyväää. Sunnuntai menikin sitten hieman heikossa hapessa, mutta onneks sinä päivänä ei tarvinnukkaan sitten tehä yhtään mitään kun Jari ajeli lepposat 7 tuntia seuraavaan yöpymiskohteeseen, eli MacKayhin, josta jatkettiin seuraavana päivänä taas kohti Airlie Beachia.



Nyt päätän kirjottamisen tältä kerralta, koska on aika saada tämäkin postaus ulos vihdoin ja viimein. Kiitos suht hitaan netin, en jaksa odottaa kun kuvien latauksessa vaan kestää ja kestää ja kestäääää. Ollaan tällä hetkellä siis Cairnsissa ja eipä sitä jaksa istua päiviä sisällä päivittämässä blogia, vaikka nyt onkin wifi käytössä. Eli näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Lisää stooria tulossa kunhan saan itteeni niskasta kiinni ja jos seuraavassa paikassa sattuis taas jollain ihmeen kaupalla olemaan netti :)

Tsauu!