Jarskin päiväkirja osa 1

Hahaa! pienen suosittelun ja yleisön pyynnöstä pääsen minä kirjottamaan päiväni Australiassa. Eli minä olen se Jari josta Jenna välillä jotain pientä mainitsee ja kerron tänään teille päiväni kulusta täällä päässä sillä välin kun Jenna taistelee töissä ja kuuntelee sen vanhan paarman vittuiluja. Minullakin on melkein yhtä rankkaa ja joudun keksimään jatkuvasti jotain tekemistä.

Olipa kerran Jarin päivä: vknloppu takana ja väsy painaa toisen päivän krapulan kanssa vielä otsaa, heräilen 11,5h yö unilta puoli kymmenen ja kiiruhdan aamupalalle. Siinäpä se kaikkein tärkein ja päivän vaativin osuus olisikin tehty. Eli ehditty aamupalalle ja saatu syötyä niin, että jaksaa iltapäivälle paukutella henkseleitä.

Seuraavaksi aamupalan jälkeen käyn surffaamassa televisiokanavat läpi johon kuuluu noin 4-ostoskanavaa 5-uutiskanavaa, paikallinen salatut elämät ja ainakin 5 muun maan kanavaa. Nyt ovat siis päivän kieliopinnotkin tehty.

Yllä olevassa kuvassa ehkä paskin työ reppureissaajalle Broomessa. Kamelin paskan kerääjä.

Jos jo ennen nousua kuvellaan kerinnyt tai jaksanut lukea Suomen loputonta uutisvirtaa puhelimella niin on nyt sen aika, eli puhelimelta Ilta-sanomat, Ampparit ja Facebook. Ja onhan se ahkerana tehtävä se työllistymisenkin kannalta oleva ja katsoa Gumtreestä ja Indeed sovelluksella olisiko mahdollisesti ilmaantunut mitään minulle sopivaa työtä, asenteella että voin tehdä melkein mitä vaan… tai siis ihan mitä vaan… Tätä puhelimen näpräilyä tapahtuu myös pitkin päivää useaan otteeseen suomalaiseen tapaan välttääkseni puhumista muiden ihmisten kanssa.

Niin kuin varmaan tarkkasilmäisimmät huomaakin, että minullakin on tarkkaan suunniteltu päivärytmini, johon on käytetty paljon resursseja ja aikaa suunnittelussa. Etten vaan tee asioita liian nopeasti ja tämän seurauksena ei iskisi mahdoton tylsyys ja tekemisenpuute ennen tuon työhevosen kotiin saapumista.

Ja tuohon edellä olevaan päivän askareisiin on saatu kulutettua puolisen tuntia ja loppupäivä täysin auki eli hyyyvin pitkä päivä taas kerran tulossa.

Ja on aika siirtyä tekemään jotain tärkeää ja tulevaisuudelle ehdotonta. Eli rientää biitsille, koska tuli silloin tänne tultua ostettua tuo nelivetoauto niin onhan siitä otettava kaikki irti eli ensin pakkailla tavarat ja lähteä ajamaan biitsille. Jos se tuo tyttö ei ole kertonut niin ensin kerron kaikille tietämättömille että tuosta cable beachin pohjoispuolella on Australian suosituimpiin kuuluva nudisti ranta, jonne pääsee ajamaan nelivetoautolla. Itse en vielä ole varttia pidempään antanut tuon tuulen vapaasti pyyhkiä persettäni rannalla vaan olen ottanut rehelliset rajat ja säilyttänyt alkuperäisen värin pakaroissani. En siis toki mene sinne katsomaan alastomien, täydellisen ruskettuneiden ja jo vähän roikkuvien vanhusten vartaloja vaan vain siitä syystä koska pystyn ajamaan sinne. No onhan se hienoa ajaa miehisesti aivan jossain muualla kun tiellä.

Kyllä… mutta rannalla pötkötellen radiota kuunnellen ja roikkuvaa lihaa katsellen meneekin helposti par er tuntia. Nyt päivieni ratoksi ostin vielä bodyboardin jolla voin surffailla hiukan aalloissa jos sattuu sellaisia aaltoja ilmaantumaan.

Siinäpä ne päivän tärkeimmnät onkin. Erikoisen tärkeinä päivinä saatan juoda joko olusia rannalla tai käydä tätä aivan herkullista paikallisen panimo Matsosin mango olutta tissuttelemassa. (tästä koen kovaa morkkista ajatellessani Jennaa nöyränä ottamassa vittuiluja vastaan ja tienaamassa rahaa matkakassaan kun minä tissuttelen toisaalla kittaan olutta ja tuhlaan samalla rahoja)

Jo itse asiassa Darwinissa koin mahdottoman morkkiksen kun kävin Jennan ollessa töissä pelaamassa kasinolla pienen osan Jennan parin tunnin työstä ansaitusta rahoista ravintolahommista. ei voi väittää ettenkö yrittänyt?

Joillekin päiville kuului myös tämä niin ihanaa kun voikaan olla eli töidenhakua. Minun Lontoon taidolla se onkin enemmän yritys asteelle jäänyttä mönkerrystä kun taitavasti puhuntaa. Eipähän pääse sanomaan ettenkö yrittänyt?

Parin päivän aikana noin kymmenisen CeeVeetä jätettynä ja vähintään 15:sta paikasta kysyttynä. Ehkä on tullut vaan väärä puhelinnumero laitettua niihin lappuihin kun ei ole kuulunut mitään. Enpä jaksa välittää vaan otan rennosti pötkötellen tekemättä mitään. Ja tällainen tekemättömyys minunlaiselle ihmiselle menee jo työstä. Vielä kun saisin jonkun tästä maksamaan. Yksinkertaisesti minua ei vaan ole tehty paikalleen olemaan vaan aina pitäisi olla jotain pientä näprättävää.

Esimerkiksi rakentelin päivieni ratoksi pressukatoksen autoon, jonka saa kätevästi otettua esille rannalla tai leirintä paikoilla. Tein itse ja säästin. Jakohihnan kuntoa tuli yksipäivä ihasteltua kun on huoltokirja hävinnyt edelliseltä omistajalta kummallisesti ja jakohihnan vaihdosta ei ole tietoa. Ehkä pienellä jännityksellä tullut tämänkin syyn takia ajeltua n.15000km ja edessä reilut mokomat.

Mutta kiitos jos jaksoit seurata tekstin loppuun ja olihan tämä kivaa kun sain taas päivästäni kulumaan hetkisen aikaa johonkin muuhun kun istuskeluun ja puhelimen näpräilyyn.

Cheers mates!

Asiakas on aina oikeassa?

 Heiiii!

Asiakaspalvelijan tyo on miun mielesta ehka yksi palkitsevimmista, mutta samalla myos haastavimmista toista. Parhaimmillaan siita voi saada itsellekin tosi hyvan mielen kun on pystyny auttamaan jotain toista ihmista. Pahimmillaan se voikin olla sitten sita, etta oma paiva menee pilalle jonkun asiakkaan kaytoksen takia, mutta tottakai oma asenne ratkaisee paljon. Asiakaspalvelijan rooli on muutenkin aika mielenkiintonen, koska usein paiva koostuu ihan siita, millasia asiakkaita sina paivana sattuu tulemaan. Vaikka ois kuinka arsyttava ja kettumainen asiakas, tulee asiakaspalvelijan silti nayttaa iloselta, vaikka kuinka tekis mieli kopauttaa asiakkaalle vastaan.

 

Naita listoja on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta teen silti oman listan, perustuen nyt kokemuksiin Australian asiakaspalvelutilanteissa. Eli Jennan asiakaspalvelijan painajaiset -lista:

 

- listan loppupaassa on empija-asiakkaat, jotka haluavat varata ajan, mutta eivat oikein itsekaan tunnu tietavan, millon he paasisivat tulemaan. Monesti puhelu menee esimerkiksi nain:

"Hyvaa huomenta, miten voin auttaa?"

"Haluaisin varata ajan veronpalautuksia varten."

"Selva, haluaisitko tulla tanaan tai huomenna?"

"Oooom, odotas hetki.. Mikas paiva tanaan on? Hmm, mita kello on? Tanaan, olikohan minulla tanaan jotain? Mites huomenna?"

"Huominen kay, aamupaivalla vai iltapaivalla?"

"Hmmmh, huominen, hmmm..."

***hetkinen hiljaisuutta***

"Niin, paasetko tulemaan huomenna?"

"No siis itseasiassa en sittenkaan, kavisiko tanaan iltapaivalla?

"Kylla kay, aikoja olisi klo 14.00, 14.15 ja 14.30."

Plaaplaaplaa ja keskustelu jatkuu viela jonkun aikaa, kunnes lopulta asiakkaalle saadaan sovittua aika. Mita jarkea soittaa, jos ei itsekaan tieda, milloin paasee tulemaan?

 

-"Mulle kuuluu veronpalautukset"-asiakkaat. Naita asiakkaita tapaa ehka noin kerran, pari viikossa. Asiakas kavelee toimistoon ja haluaa varata ajan. Jos on vapaita aikoja heti, kysyn asiakkaalta onko hanella kaikki tarvittavat paperit mukana, esim. palkkakuitti. Siina vaiheessa asiakas alkaa avautumaan siita, miten han ei ole vuoteen tehnyt toita, vaikka on kuinka etsinyt ja on intoa tyoskennella ja etta han on saanut valtiolta apurahaa ym ym ym. Koitappa siina sitten selittaa asiakkaalle, etta koska han ei ole tyoskennellyt vuoteen, ei hanella ole ollut palkkaa, josta verot olisi voinut vahentaa, ja jotka nyt olisi mahdollista saada takaisin.

 

- Seuraavana lisaa puhelinasiakkaita, joissa piisaa paljon mutisijoita/supisijoita seka huutajia. Kaytan toissa siis ihan perinteista lankapuhelinta, jossa aanenvoimakkuus saa olla koko ajan taysilla, etta kuulee vastaajan sanomiset (tahan on kiva pikku lisa viela se, etta Broomen lentokentta on ihan tuossa kaupungin vieressa ja lentokoneita lentaa ihan jatkuvasti keskustan yli TOSI matalalta..). Hyvinkin usein siella puhelimen toisessa paassa olija kuulee ilmeisesti miun ihan hyvin, paitsi etta lause "anteeksi, en kuule sinua kovin hyvin, voitko puhua hieman kovemmalla aanella?" menee asiakkaita taysin ohi korvien. Ite sitten yrittaa painaa luuria mahdollisimman lujaa korvaa vasten, samaan aikaan kun yritan kirjoittaa koneelle/paperille tietoja ylos ja painaa toista korvaa kiinni. Naille mutina-asiakkaille on myos vastakohta: huutaja-asiakkaat, joiden aanen puhelin sarkee niin, etta siita ei saa mitaan selvaa.

 

- Listan seuraava kohta on "en ole saanut viela rahojani!!!" -asiakkaat, jotka yleensa tiedustelee veronpalautuksiaan hyvinkin vihamieliseen savyyn. Yleensa asiakas ei esittele itseaan, on vaan tosi tuohtunut ja melkein tulee puhelimesta lapi muristen "mina kavin siella viime viikolla, missa mun rahat on??!?". Onpa siina sitten kiva selittaa sen sadannen kerran, etta yleensa veronpalautukset tulee parissa viikossa, eli siina kestaa 10 tyopaivaa / kaksi viikkoa. Jotenkin se vaan menee nailta hatahousuilta ohi ja se on miun korva, joka saa kuunnella valitusta siita paivittain. Jotenkin kummallisesti asiakkaat vaan hiljenee siina vaiheessa, kun niille selittaa asian ja ne saattaa jopa itekin muistaa etta "niinhan te taisitte sanoa siita, etta siina menee kaksi viikkoa.." ARGH. Samaan kategoriaan menee "sain vaan osan mun rahoista, vaikka te lupasitte niinjaniinpaljon!!". Eraskin asiakas marssi tuossa pari viikkoa sitten korvat ja naama punasena ja kay ihan oikeasti riehumaan rahojensa puolesta. Oli varmaan miun pelastus, etta meidan valissa oli poyta. Ukko huutaa haluavansa selityksen, mutta ei anna suunvuoroa. Annoin sen siis meuhkata siita vahan aikaa, kunnes selitin, etta loppuosa rahoista tulee parin paivan sisalla, koska jos on velkaa esim. lapsenhoidon tukeen, ottaa valtio rahat valista pois, eli nyt ei auta kun odottaa pari paivaa, ja loput rajoista tulee. Mies rauhottu ihan hetkessa, pyysi anteeksi, hymyilia kaveli ovesta ulos. ARGHARGH.

 

 

 

- Ihania ovat tottakai myos haisuli-asiakkaat. On oikein miellyttavaa, etta monesti nama asiakkaat oikein nojautuvat lahelle ja yrittavat tehda lahempaakin tuttavuutta, ja itse vaan lahinna yrittaa hymyilla natisti ja pidatella oksennusta samaan aikaan. Monesti purukalusto on myos aika jarkyttavassa kunnossa, mutta eipa se asiakkaita haittaa, vaan heidan mielesta on varmaankin kiva vaan honkailla. Pain miun naamaa tottakai. Tahan samaan kategoriaan lisaan myos ne "hieman" viinalta haiskahtavat, koska joskus tuntuu, etta nama haisulit kayttavat viinaa hajuvetena, koska antaahan se kivan lisaaromin siihen hien sekaan. Lovely.

 

- Myohastelijat. Normaalisti veronpalautuksen tekemiseen taalla menee 15 min. Broome on kuitenkin jollain tavalla tunnettu kasitteesta "Broome time", joka siis tarkoittaa sita, etta kauppa voi olla kiinni, vaikka aukioloaikojen mukaan sen pitais olla auki ja ravintolassa tarjoilijaa saattaa joutua jahtaamaan ja etsimaan, etta saa ruokansa tilattua. Itse en tahan ilmioon ole tormannyt muuten kuin joissain asiakkaissa. Jos on tayteen buukattu paiva, se on sillon tosi taynna. Silloin on siis todella mukavaa kun joku asiakas saapuu myohassa, sanoo olevansa Broomen ajassa ja olettaa paasevansa suoraan sisaan. Kiva siina sitten selittaa, etta kun nama muut asiakkaat ei ela sita Broomen aikaa vaan ihan oikeaa aikaa, niin oleppa hyva ja istu.

Ps. Hauskaa viikonloppua kaikille! Me lahetaan viikonloppureissulle Cape Levequehen ja Middle Lagooniin, koska hostelli oli taynna niin joudutaan evakkoon viikonlopuksi. 6 minuuttia tyoajan loppumiseen, jiihaaa!! :D

You only hate the road when you're missing home

Moimoii!

Reissun paalla on vierahtanyt jo reippaat viisi kuukautta ja valilla (eika aina ihan vaan valilla) hiipii Suomi ja Suomen asiat mieleen salakavalasti. Taalla on paljon uutta ja hienoa nahtavaa, mutta kylla jo tassa vaiheessa huomaa, etten vois varmaan ikina sanoa Australiaa miun kotimaaksi, vaikka muuttaisinkin tanne asumaan. Ei, en siis oo muuttamassa tanne mitenkaan pysyvasti, koska Suomi on aina Suomi ja se ainoa kotimaa, jossa haluan pidemman aikaa asua. Toisille tama saattaisi olla se unelmien maa, koska ihmiset on paljon rennompia ja ympariston puolesta esim. saat on pikkasen miellyttavammat. Esim. just viikonloppuna kun oltiin rannalla, niin sen hetken jotenkin tiedosti niin paljon paremmin kun yleensa. Cable beach on ihan mahtava, meri ei vois olla turkoosimpaa ja maisemat kauniimpia! Toiset maksaa, etta paasevat lomalle tanne vaikka pariksi viikokis ja ite saa kayda toissa ja nauttia koko paikasta ihan kunnolla ilman kiiretta. Okei, jutut taas ronsyilee, yritan menna asiaan..

Asuttiin Joensuussa Jarin kanssa noin 4 vuotta. Alkuvaiheessa kaupunki tuntu mukavalta ja sinne oli jotenkin tosi luonnollista muuttaa, koska se oli edes osittain tuttu paikka, ja valimatkaa vanhempien luo oli vaan tunnin verran. Loppuvaiheessa alko jotenkin arsyttamaan koko kaupunki, vaikka siella tulikin vietettya aika mahtavia hetkia ja sain uusia ihania kavereita. Miulla oli kaksi tyopaikkaa ja olin toissa koulun ohessa, ja tykkasin molemmista toista ja voisin tehda kumpaa vaan vaikka elaakseni.

Viimenen kuva Joensuun kämpältä!

En tieda mista se Joensuu-inho sillon kumpusi, ehka koululla ja koulustressilla oli aika iso osa siihen (ja ehka jollain tietylla opettajalla, kurssikaverit voi ehka sanoa samoin :D). Mietittiin, etta siella ei ainakaan haluta asua, sitten kunhan kotiudutaan takaisin Suomeen. Lahtovaiheessa en ikina ois siis uskonu, etta viela joku paiva sanon nain: miulla on ikava Joensuuta. Ehka se on vaan se, etta siella elama oli niin normaalia; on rutiinit, ystavat, harrastukset ja joka paikassa voit puhua suomea. Kaikki oli vaan niin normaalia, paikat tuttuja ja olin perilla, miten asioita tulee hoitaa. En esimerkiks tykanny Prismasta, koska se oli jotenkin liian iso ja kolkko kauppa, jossa oli aina liikaa meidan rajanaapurin kansalaisia, mutta nyt miulla on ikava jopa Prismaa :D Valilla kesken tylsan tyopaikan mieleen pulpahtaa pienia, mutta jollain lailla tarkeita asioita, joita ikavoi. Listaan nyt muutamia asioita, joita tulee ihan talla sekunnilla mieleen:
- paahdettu ruisleipa, Oltermannia ja kurkkua
- kesamokki, grillaaminen ja lammen tuijottelu
- suodatinkahvi
- rasvaton maito (on sita taallakin, mutta se maistuu silti rasvaselta ja jattaa suuhun sellasen inhottavan pinnan)
- kuntosali ja spinning!
- sauna
- lonkero
- normaalit ruoka-aineet, niinku jo mainittu rasvaton maito, rahka, kermaviili, ruokakerma, JUUSTO. Yleensakin tuotteet, joissa on normaali maara suolaa, eika niita oo ylisuolattu. Ja yks aika olennainen, joka kuuluu tahan kategoriaan: suoraan hanasta tuleva kylma vesi. Ai etta sita on ikava, taalla tulee vaan sellasta haaleeta, joten vetta on pakko pitaa jaakaapissa, jos haluaa juoda sita kylmana.
- peruslogiikka. Tuntuu, etta jotkut reppureissaajat tai sitten ihan australialaiset on ihan toisesta galaksista valilla..
- oiden valoisuus ja se, etta lampotila ei vaihdu paivan aikana kymmenesta asteesta 32:n
- koivut
- suomen kieli
- Joensuun tori
- tyot, joissa saa itekin liikuntaa, eika tarttee napottaa tietokoneella 7.5 h / paiva
- suihku, jossa on kasisuihku, jonka voit halutessas laittaa ylos, mutta jonka voit myos irrottaa siita telineesta. Valilla ois ihan kiva saada huuhdottua hoitoaine kunnolla pois paa alaspain, mutta ei. Joka paikassa on vaan se hana, josta vesi tulee ylhaalta, eika sita pysty oikein saatamaan.
- hintataso (taalla asuminen on torkeen kallista, meilla maksaa siis viikko hostellissa 414$. Nyt viela vahan enemman kun Jari muutti kuuden hengen dormista viiden hengen huoneeseen, mutta kuussa "vuokraan" menee siis vahintaan 1656$ eli noin 1324 euroa) Siina nyt jotain olennaisempia ja muutama epaolennainenkin ehka :D

Mutta mikaan, ei mikaan noista yllaolevista tunnu miltaan, kun vertaa sita ihmis-ikavaan. Miten paljon nyt osaakaan arvostaa sita, etta voit tavata perhettasi ja ystaviasi kasvokkain? Tai edes puhua puhelimessa? Tai ylipaataan sita, etta voit olla yhteydessa laheisiin jollain muullakin tavalla kun sahkopostilla? Reissussa on mukavaa, mutta kylla hitto vie alkaa olla eniten ikava perhetta ja ystavia. Toivon, etta muistan aina taman reissun jalkeen taman tunteen, ja osaan nauttia taysilla siita kun voin esimerkiksi lauantai-iltana saunan jalkeen monkia aitin kainaloon ja mollottaa siina vaikka koko illan telkkaria kattoen. Tai sita, etta vietat koko paivan kesamokilla, tekematta oikeastaan mitaan, mutta paaset olemaan perheen kanssa tai sitten otat vaikka taysin omaa aikaa itsellesi. Tarkeita asioita, joita en vaan osannu arvostaa silla hetkella tarpeeksi.

Ystavat pyorii myos paljon ajatuksissa, ja ite ne tarkeimmat tietaa, keita tarkoitan. Vaikka en muutenkaan nae tarpeeksi kavereita, ainakaan Kittteen kavereita, niin nyt en ainakaan naa teita tarpeeksi!!

Ja Joensuun porukka, miss you ladies!! Oon varmaan niin hukassa Suomeen palatessa, kun varmaan vasta siella tajuan, etta me kaikki ei asutakaan enaa Joensuussa. Mita mie sitten teen?!

Puhumattakaan sitten parista karvaturvelosta, jotka parhaillaan temmeltaa joko miun vanhempien luona tai Jarin aidin luona keksien kivoja pikkukepposia aina sillon talloin.

Miulla on niin ikava sita kun Veeti makaa jossain nukkuvinaan, ja huomaa kun kayt vaikka sohvalle lohoasentoon, ja se nousee hitaasti ylos, venyttelee vahan ja kompii syliin, ja tottakai se asettuu niin, etta itella on vahan hankala olla siina, mutta eihan sita nyt voi menna siirtamaan. Sille iskee valilla ihan hirmusia hellyyskohtauksia, joissa sita on pakko vaan rapsuttaa ja silittaa ja hellia. Tosin yleensa herra paattaa todellakin aivan itsenaisesti millon se kuohmutus saa riittaa ja se hyppaa vauhdilla jonnekin muualle. Tottakai sen "session" jalkeen omat vaatteet on ihan karvassa ja reidet ehka pikkusilla naarmuilla kun herra tosiaan pomppaa vauhdilla pois, mutta on se vaan niin sulonen pallero :)

Ja sitten se toinen meidan pojista, se varsinainen pallosalama ja kunnon riivio, Vili:   Vililla on myos ihan oma persoonansa. Se ei oikein osaa naukua, vaan se tykkaa purista. Se siis paastaa sellasen hirmusen miehekkaan kuulosen, sopraano "purrr":n aina kun silla on asiaa. Se myos tykkaa talvella tuijotella ikkunasta lintuja, jotka on lintalaudalla, niinkun esim. tassa kuvassa:

Aaaa, tuolla ne on, tuolla ne ooooon!!

 Aiti kertoo aina millasia pikkukujeita pojat keksii esim. mokilla, jossa ne vietti tana kesana pitkan kesaloman. Kerrankin aiti oli tullu takas mokkiin ja olkkarin lattialla oli ollu nurkasta jarsitty vaalea leipa. Pikkuselle tuli vissiin nalka ja se paatti ite "metsastaa" ruokansa kaapeista. Voisin jatkaa tata kissaselitysta vaikka kuinka kauan, mutta eikohan se idea tullu jo esille :D Ikavoin meidan poikia niin paljon.   Mutta tammosta on nyt sitten jonkun aikaa. Ei elama oo samaa ilman perhetta ja ystavia ja omia lemmikkeja, mutta onneks valissa on vaan kilometreja. Jos nyt jollekin jai viela epaselvaksi, niin sitten kun tuun takas Suomen kamaralle niin ois parempi raivata jokaisen laheisen kalenterriin tillaa, koska tyo tuutte saamaan yliannostuksen miusta!! :D



Poijjaat oli kovasti "apuna" poismuutossa :D



Hostel life

Heipsan karvakäpälät!

Nyt kun ollaan oltu 3 viikkoa hostellielamassa, niin ajattelin kertoa (eli avautua) hostellielamasta ja siita, millaista se on. Aiemmin jo jotain mainitsinkin ensimmaisesta hostellista, jossa oltiin siis viikon verran. Kaytiin heti Broomeen tullessa kysymassa tamanhetkisesta hostellista huoneita, mutta se oli buukattu tayteen. Kaytiin kysymassa myos lahempana keskustaa olevasta hostellista, ja melkein jo mentiinkin sinne. Molempien oli tarkotus menna siella isoon dormihuoneeseen, oiskohan nyt ollu sitten 8 hengen huone. Siella ei sitten kuitenkaan ollu tilaa molemmille siina 8 hengen huoneessa, niin ois menty pienempaan ja tottakai hinta nous. Emmittiin siis hetki ja lahettiin metsastamaan muita hostelleja.

Paadyttiin jostain syysta Cable Beach Backpackeriin, enka nyt jalkeenpain tajua, etta miks hemmetissa me sinne mentiin, koska se oli viela kallein kaikista... Oltiin neljan hengen huoneessa yhden saksalaistyton kanssa ja se olikin ehka parasta koko hostellista. Kylpparit ja keittio ei aina olleet ees perussiisteja, ja varsinki kylppari oli aika torkysen nakonen. Oli siella uima-allas, mutta sinne ei kylla halunnu laittaa varvastakaan, enka tainnu nahda kenenkaan uivan siina. Illalla jos halusit menna nukkumaan suht ajoissa, niin huoneeseen kuuluu ihan liian kovalla musiikki. Jos musiikki ei soinut, niin joku rupes pelaamaan pingista. Keleeeeee... Ainut hyva puoli siina hostellissa oli ehka happy hour 5-6, jollon kalja ja siideri makso 3-4$ :D Niinno, oli siina tietysti sekin hyva puoli, etta satuin saamaan sen tyopaikan ihan tuurilla olemalla siella hostellissa ja tekemassa aamiaista just siihen aikaan. Jotenkin ihmeellisesti saatiin se viikko kitkutettua..

Viikon jalkeen kumpikaan meista ei enaa halunnu olla siella hostellissa, ihan sama vaikka mentais caravan parkiin kamppailemaan, mutta pois oli paastava! Mentiin taas Beaches of Broomeen ja saatiin huoneet! Eri huoneet, mutta huoneet silti. Elinolosuhteet muuttu aika mielettoman paljon, koska Beaches of Broomessa on myos ihan perushotellihuoneita, eli kaikki yhteiset tilat on tosi siisteja ja niissa viihtyy hyvin. Uima-allaskin oli puhdas ja siella on oikein mukavia auringonottotuoleja siina altaan reunalla, nams. No joo, puitteet ehka muuttu aika paljon, mutta samalla muuttu myos huonetovereiden maara. Miun huoneessa on 5 sankya ja huonehan on siis sekadormi, eli naiset ja miehet sekaisin. Mie sain tottakai ylasangyn (kaikki haluaa aina alasankyyn, vaikka luulis, etta niissa on enemman bakteereja ym. kun ne on aina varattuja).

 Muuten ihan jees, mutta huoneessa vois olla pikkasen enemman sailytystilaa. Onneks miun kamppikset on sentaan suht siisteja ja ne pitaa tavaransa aika hyvin yhessa paikassa (tosin kun Jarin kamppikset, joiden mielesta on ihan ok sailyttaa tavaroita pitkin lattiaa ja kantaa huoneeseen kilo hiekkaa joka rantakerran jalkeen ja sitten kiljua ja etsia omia kamojaan nelja kertaa paivassa. Ja herattaa ihmiset aamulla kiljumalla, etta joku on varastanu sen bikinit. Ihan normaalia, tottakai.). Tottakai valilla pikkasen hermot pinkeella kun ei vaan jaksais kattoa samoja naamoja joka paiva. Varsinkin aamusin on todella ihanaa, kun kamppiksen heratys huutaa joskus 5.30 ja tyyppi torkuttaa 3 kertaa. Hitto miten huomaavaista. Ja silla on sama heratysaani puhelimessa kun miulla on soittoaani, niin tottakai mie pomppaan itsekin sillon pystyyn fiiliksella "mitamitamissahah?" Itella on kuitenkin heratys joskus varttia yli 7, niin auringonnousun aikaan ois ihan kiva viela nukkua. Niin ja sitten kun se torkutteleva tyyppi nousee, niin tietenkaan se ei oo laittanu kamojaan valmiiks illalla, vaan sen on ihan pakko kayda lapi kaikki sen vaatekappaleet ja ottaa jokainen aamulla tarviimansa purkki eri muovipussista ja rapistella niita mahdollisimman paljon. Nice.  Illat on sitten toinen "hauska" juttu hostelleissa. Nykynen hostelli on sinallaan mukava, etta jos haluat menna nukkumaan, niin alhaalta yhteisista tiloista ei kuulu meteli oikeastaan lainkaan iltaisin. Eri juttu onkin sitten, antaako kamppikset siun nukkua.. Niinkun yksikin ilta olin mennyt just nukkumaan ja yksi toinen tytto nukku myos jo. Sitten yhteinen kamppis paattaa tulla rytinalla huoneeseen, laittaa valot paalle ja lahtea pois. Eika se tietenkaan sammuttanu niita valoja, vaikka varmasti naki, etta siella jo nukutaan. Just kun alko menemaan hermo ja rupesin jo melkein kapuamaan sielta ylasangysta alas, niin se tytto tulee takas, kay lapi varmaan kaikki kamansa ja tottakai kaikki on edelleen muovipusseissa, etta kuuluu mahdollisimman paljon aanta. Menee joku aika, tytto lahtee taas ja kappas, valot jai paalle. Onneks sitten ei mennyt enaa kauhean kauaa, kun se tuli takas ja tajus jopa sammuttaa ne valot. Jotkut ihmiset ei vaan ajattele tai sitten ne vaan ei yksinkertasesti valita, vaikka muut nukkuu jo. Vois olla kylla paljon huonomminkin, koska kamppiksina vois olla myos koko yon valvovat, eli pitais vaan olla tyytyvainen siihen mita on :D

Hostellielama on loppujenlopuksi aika mukavaa, koska siella tapaa niin paljon uusia ihmisia. Lahinna ollaan tormatty saksalaisiin ja britteihin + irkkuihin, mutta on taalla myos ruotsalaisia, virolaisia ja yksi sveitsilainenkin ollaan tavattu.

Ja beach partyt yhdistaa aina ihmisia! Ollaan kayty parissa rantabileissa ja aina siella on niin mukavaa :) Porukka vaan kokoontuu yhteen, sytyttaa nuotion rannalle ja ottaa ehka muutamat mukavat (joillain se ei kylla aina jaa siihen muutamaan..) ja vaan juttelee kaikesta mahdollisesta :) Eipahan tarvii miettia lauantai-illoille tekemista kun aina voi menna biitsille bileisiin :D Valilla on vaan vahan hammentavia hetkia kun toissa tormaa samaan ihmiseen, joka on vuodattanu miulle just edellisena lauantaina sen eksan aiheuttamat sydansurut... :D

On myös mukava tavata uudestaan edellisissä bileissa tavattuja ihmisiä, joiden piti jo lähteä, mutta eeivätpä lähteneetkään. Niinkun nämä mahtavat saksalaiset! :)

Kun kirjotan tata, niin on torstaiaamu. Just sellanen aamu, jolloin mikkaan ei oikkein onnistu. Aamulla pitaa aina yrittaa lahtea mahdollisimman hiljaa huoneesta (vaikka jotkut kamppikset ei ehka ajattele muita ihmisia, niin mie sentaan yritan :D), saada ittensa ihmisen nakoseks ja marssia aamupalalle. No, tama aamuhan alko sitten silla, etta piilolinssit ei suostu menemaan millaan silmiin (se laserleikkaus ois joku paiva ihan jees!) ja siina kun suhraan niita muovipaloja silmiin niin tottakai tiputan ainoan Lumenen meikkipuuterin lavuaarin reunalta lattiakaakelille. Ja jokainen tytto/nainen tietaa, miten siina kay; tuhannen pirstaleiksi koko kakku. Sitten kun lopulta paasee aamupalalle ja haluais rauhassa selata nuamakirjan paivitykset, niin eihan se netti toimi. Tietenkaan ei. Sitten meen n. minuutin kavelymatkan paahan, pomon pihaan odottamaan etta lahetaan toihin, saan wifin paalle ja tsekattua sahkopostit ym. Pikkusen alkaa arsytys lieventymaan ja melkein alkaa olla jo hyva fiilis. Sitten satun vilkasemaan tielle ja naen kamelilauman. Siis niita kameleita, joiden selassa joka paiva kymmenet turistit ratsastaa rannalla. Okei, en oo ennen nahny yhtaan kamelia ja sitten Broomessa niita nakee joka paiva. Kuin epatodellista?!? Siina vaiheessa oli kylla muutenkin niin epatodellinen olo, etta suli kaikki arsytys pois. Mie oon Australiassa poikaystavan kanssa, ollaan nahty ihan mielettomia maisemia ja koluttu uusia paikkoja into piukeena ja tavattu paljon uusia ihmisia. Miulla on tyopaikka, jossa oon jonkun aikaa etta saa vuokran ym. maksettua ja sitten lahdetaan taas kiertamaan. Mista hemmetista mie siis valitan?? Kai se on vaan sita peruspessimistista suomalaisen asennetta, josta pitais paasta eroon. Oikeasti elama hymyilee ja pitaa vaan osata nauttia niin pienista kuin isoistakin asioista. Ehka mie naen asian omasta, ehka hieman sarkastisesta kirjotustyylista huolimatta, niin, etta ihmisella menee ihan hemmetin hyvin, jos valittamista on vaan pienista, suoraan sanottuna mitattomista asioista. Pitaa vaan osata nauraa vastoinkaymisisille ja hyvaksya, etta niita tulee vastaan joka tapauksessa. Valilla ehka kaiken pitaakin menna pieleen, etta sitten voi havahtua siihen, etta elama on oikeasti aika mahtavaa! (Joo-o, torstaiaamuna oli nakojaan joku positiivisuuspuuska paalla. Nyt kirjottaessa on perjantai-iltapaiva klo 13.30, koko paiva on ollu ihan hullua kiiretta ja selvittelen jonkun taalla vuonna 2012 tyoskennelleen kirjanpitosotkuja ja pomoa arsyttaa kun en ihan joka kerralla ymmarra mita se sanoo. Voihan kikkarankakkarat. Luojan kiitos on PERJANTAI.)

Kuten varmaan huomaatte, en hirvesti jaksa tarkistella joka kerta mita tanne kirjotan. Pahoittelen kun kirjotukset on valilla ehka "hieman" hamaria, koska kirjotan postausta useampana paivana ja aiheet pomppii miten sattuu :D Mutta tassa tamankertaset lopinat, stay in tune! Jenna

Viiiiikonloppu!

Heipsan!

Nyt on sellanen ylellisyys kaytossa kun tietokone, jossa on netti. Koska kaikkea ei voi saada, niin tassa nappaimistossa ei ole 'a' tai 'o'-kirjaimia, eli saatte nyt tyytya aakkosiin ilman niita. Konetta kaytan siis toissa ja sain pomolta luvan kirjottaa sahkopostia kotiin aitille, niin onhan taa blogin kirjotus nyt melkein sama asia, eikos? ;)

 Ois niin paljon asiaa kerrottavana, ettei oikein tiia mista alottais. Hmmmh.. No alotan Jennan logiikalla Broomesta (ja taas tallakin kertaa skippaan viimeset 2-3 kuukautta kun ei oikein itekaan muista kaikkea, missa on tullu oltua ja mita tehtya). Niinkun taisin jo viime postauksessa kirjoittaa, niin Broome on miun mielesta aika samantyyppinen kun Darwin, eli aika sellanen lepposa meininki. Broome on pienempi, mutta jollain kummallisella tavalla mie tykkaan tasta jopa enemman. Valimatkat ei ainakaan ole niin pitkia kun on vahan pienempi paikka. Viime viikolla kaytiin kattomassa yksi aika kuuluisa luonnonilmio nimeltaan Staircase to the Moon. Se nakyy nyt joskus tassa touko-lokakuun aikana parhaiten, jos en nyt ihan vaarin muista. Ilmiohan on siis sellanen, etta tiettyina paivina, tiettyyn aikaan kuusta kun laskuvesi on matalimmillaan, nakee "kuunnousun" meresta. Hiljalleen kuu nousee meresta ja heijastaa veden pintaan "portaikon". Nayttaa siis ihan silta etta sita heijastusta pitkin paasee kavelemaan kuuhun :) Puhelimen kuvat on tietysti ihan hirmusen huonolaatusia, mutta enpa mie tanne nyt muutakaan pysty lataamaan :D

Mutta aika veikeen nakonen juttu tuo, enaa pitais vaan nahda se auringonnousu meresta sitten itarannikolla :) Broomessa on myos samoihin aikoihin kun staircase to the moon (johtuu taas siita laskuvedesta), nahtavissa dinosaurusten jalanjalkia. Mie en oo niita ehtiny nakemaan, koska olin toissa niina paivina kun ne jaljet naky. Jari kavi kattomassa ne, mutta mietti jalkeenpain, etta kukahan on jaksanu kaivertaa sellasia kuvioita maahan :D Tiia siis onko ne jaljet aitoja, mutta ainakaan siella kaynti ei maksa mitaan.

Taalla on myos oma pikku kalja/siideripanimo nimeltaan Matsos. Kaytiin yksi ilta vahan maistelemassa olusia ja siidereita ja kyllahan sielta ihan kivoja uusia juomia loyty. Mie ihastuin mango-siideriin, tosin mango-olutkin oli aika jees :) Jari otti chili-mangoa, ja kerrankin mie join isomman tuopin nopeammin kun Jari pienen! Oli nimittain sellasta nestemaista chilia siina olusessa, etta ei parane menna ees yrittamaan ihan pelkkaa chili-olutta :D

Sittenhan taalla on Chinatown, jossa on itseasiassa miun tyopaikkakin kun se on ihan Broomen keskustaa. Taalla on aika huonosti kauppoja ja viime viikonloppuna muutaman kerran paas arrapaa kun yritin metsastaa uutta kosmetiikkalaukkua. Edellinen Tokmannin kosmetiikkapussukka palveli hyvin useamman vuoden, mutta nyt reissu Darwinista Broomeen oli liikaa sille muutaman euron laukulle :D No jokatapauksessa siis, ajattelin, etta ostan jonkun sellasen ihan peruspussukan, jonne mahtuu mukavasti kaikki puhistusaineista piilolinssinesteisiin. Kolusin lapi muutamia kauppoja (taallahan ei siis tietenkaan oo K-Martia, Big W:ta tai Crazy Clark'sia, jotka on isoimmat ketjut ja muistuttavat aika paljon Tokmannia) ja pikkuhiljaa alko kaymaan selvaks, etta Aussit ei sitten vissiin hirveesti kayta kosmetiikkalaukkuja. Koska meni hermot siihen rikkinaiseen laukkuun, eika muuta vaihtoehtoa ollu, niin ostin pakon edessa apteekista KOLMENKYMMENEN TAALAN kosmetiikkalaukun (~ 24 euroa). Hitto vie, enha mie osta Suomessa ees tuon hintaisia kasilaukkuja!! :DD Australia ja Australian hintataso...

Moneen muuhunkin juttuun on pitany vaan yrittaa sopeutua. Taalla on vahan sama juttu kuin Kanadassa, etta tiettyja ruoka-aineita vaan ikavoi enemman kun toisia. Valilla hekumoidaan, miten luksusta oiskaan saada Taffelin valkosipulidippia. Oltermanni ois kylla silti ihan ehdoton ykkonen! Kaipasin juustoa jo Kanadassa (varmaan jotkut lukijat muistaakin miun selostukset siita helkkarin lankkujuustosta, jota siella oli), ja nyt oon ollu ilman Oltermannia varmaan pisimman ajan ikina. Byaah, onpa taas isot ongelmat :D Joitain ruoka-aineita kun ei ees tehda taalla, esim. ruokakermaa ei oo, eika rahkaa. En tykkaa oikein yoda jugurttia, koska se on niin makeaa, vaan tykkaan enemman rahkasta kun se on happamempaa ja onhan siina mukavasti protskuakin. Joo ja proteiinista puheen ollen paasen salakavalan sillan ansiosta selittamaan liikunnasta. Tai siis lahinna sen puutteesta. Suomessa kuitenkin tottu liikkumaan aika paljon, 1-3 kertaa viikossa salilla + siihen paalle omat spinningohjaukset + spinning-tunnit ihan vaan huvikseen. Nyt liikuntamaarat on huventuneet ihan olemattomiin, enka tykkee siita yhtaan! Darwinissa tuli sentaan valilla kaytya longboardaamassa (se onkin sitten taas ihan oma tarina) ja valilla lenkilla, mutta mitaan lihaskuntoa ei kylla oo tullu tehtya viiteen kuukauteen. Taalla maksaa kuntosalit ihan torkean paljon, meidan vuokranantaja Darwinissa sano, etta normikertamaksu salille on 18$ eli yli 14 euroa. Eipa taida siis olla asiaa salille taalla ollessa, on pikkasen liian suolanen hinta ja ite on viela tottunu kaymaan ilmaiseksi salilla kun on ollu toissa salilla muutaman vuoden Joensuussa. Eli rapakunnossa sitten joskus takas Suomeen.. :D Lenkillahan vois kayda ja nyt ois taas kerran aika makeet maisemat lenkkeilyyn, mutta paivat on yleensa niin kuumia, etta ei oo mitaan jarkea lahtea juoksemaan keskella paivaa (niin ja taallahan on siis keskitalvi menossa, etta moro vaan niille +30 lampotiloille paivisin, kerrankin talvi miun makuun!) ja iltasin oon yleensa sen verran vasyny toimistolla istumisesta, etta eipa sitten jaksa lahtee hippasemaan pimeeseen. Muutenkaan en niin paljoa tykkaa juoksemisesta, vaan tykkaan enemman kun kayda salilla ja polkee spinningia.

Jaaaa nyt parahti perjantain viimeinen tunti toissa kayntiin, wipiii!! Kaksi kokonaista paivaa vapaata, ihanaaa :) Huomisesta tuleekin varmaan biitsipaiva kun ei muutakaan tekemista ole ;) Kirjotin siis postauksen kuvia vaille valmiiksi toimistolla ja jos vaan puhelimen data riittaa hostellilla, niin saatte taas vahan tilannepaivitysta viikonlopun aikaan. Mukavaa viikonloppua kaikille ja nauttikaa lammosta jos siella sita on!

Xena