Nyt kun ollaan oltu 3 viikkoa hostellielamassa, niin ajattelin kertoa (eli avautua) hostellielamasta ja siita, millaista se on. Aiemmin jo jotain mainitsinkin ensimmaisesta hostellista, jossa oltiin siis viikon verran. Kaytiin heti Broomeen tullessa kysymassa tamanhetkisesta hostellista huoneita, mutta se oli buukattu tayteen. Kaytiin kysymassa myos lahempana keskustaa olevasta hostellista, ja melkein jo mentiinkin sinne. Molempien oli tarkotus menna siella isoon dormihuoneeseen, oiskohan nyt ollu sitten 8 hengen huone. Siella ei sitten kuitenkaan ollu tilaa molemmille siina 8 hengen huoneessa, niin ois menty pienempaan ja tottakai hinta nous. Emmittiin siis hetki ja lahettiin metsastamaan muita hostelleja.
Paadyttiin jostain syysta Cable Beach Backpackeriin, enka nyt jalkeenpain tajua, etta miks hemmetissa me sinne mentiin, koska se oli viela kallein kaikista... Oltiin neljan hengen huoneessa yhden saksalaistyton kanssa ja se olikin ehka parasta koko hostellista. Kylpparit ja keittio ei aina olleet ees perussiisteja, ja varsinki kylppari oli aika torkysen nakonen. Oli siella uima-allas, mutta sinne ei kylla halunnu laittaa varvastakaan, enka tainnu nahda kenenkaan uivan siina. Illalla jos halusit menna nukkumaan suht ajoissa, niin huoneeseen kuuluu ihan liian kovalla musiikki. Jos musiikki ei soinut, niin joku rupes pelaamaan pingista. Keleeeeee... Ainut hyva puoli siina hostellissa oli ehka happy hour 5-6, jollon kalja ja siideri makso 3-4$ :D Niinno, oli siina tietysti sekin hyva puoli, etta satuin saamaan sen tyopaikan ihan tuurilla olemalla siella hostellissa ja tekemassa aamiaista just siihen aikaan. Jotenkin ihmeellisesti saatiin se viikko kitkutettua..
Viikon jalkeen kumpikaan meista ei enaa halunnu olla siella hostellissa, ihan sama vaikka mentais caravan parkiin kamppailemaan, mutta pois oli paastava! Mentiin taas Beaches of Broomeen ja saatiin huoneet! Eri huoneet, mutta huoneet silti. Elinolosuhteet muuttu aika mielettoman paljon, koska Beaches of Broomessa on myos ihan perushotellihuoneita, eli kaikki yhteiset tilat on tosi siisteja ja niissa viihtyy hyvin. Uima-allaskin oli puhdas ja siella on oikein mukavia auringonottotuoleja siina altaan reunalla, nams. No joo, puitteet ehka muuttu aika paljon, mutta samalla muuttu myos huonetovereiden maara. Miun huoneessa on 5 sankya ja huonehan on siis sekadormi, eli naiset ja miehet sekaisin. Mie sain tottakai ylasangyn (kaikki haluaa aina alasankyyn, vaikka luulis, etta niissa on enemman bakteereja ym. kun ne on aina varattuja).
Muuten ihan jees, mutta huoneessa vois olla pikkasen enemman sailytystilaa. Onneks miun kamppikset on sentaan suht siisteja ja ne pitaa tavaransa aika hyvin yhessa paikassa (tosin kun Jarin kamppikset, joiden mielesta on ihan ok sailyttaa tavaroita pitkin lattiaa ja kantaa huoneeseen kilo hiekkaa joka rantakerran jalkeen ja sitten kiljua ja etsia omia kamojaan nelja kertaa paivassa. Ja herattaa ihmiset aamulla kiljumalla, etta joku on varastanu sen bikinit. Ihan normaalia, tottakai.). Tottakai valilla pikkasen hermot pinkeella kun ei vaan jaksais kattoa samoja naamoja joka paiva. Varsinkin aamusin on todella ihanaa, kun kamppiksen heratys huutaa joskus 5.30 ja tyyppi torkuttaa 3 kertaa. Hitto miten huomaavaista. Ja silla on sama heratysaani puhelimessa kun miulla on soittoaani, niin tottakai mie pomppaan itsekin sillon pystyyn fiiliksella "mitamitamissahah?" Itella on kuitenkin heratys joskus varttia yli 7, niin auringonnousun aikaan ois ihan kiva viela nukkua. Niin ja sitten kun se torkutteleva tyyppi nousee, niin tietenkaan se ei oo laittanu kamojaan valmiiks illalla, vaan sen on ihan pakko kayda lapi kaikki sen vaatekappaleet ja ottaa jokainen aamulla tarviimansa purkki eri muovipussista ja rapistella niita mahdollisimman paljon. Nice. Illat on sitten toinen "hauska" juttu hostelleissa. Nykynen hostelli on sinallaan mukava, etta jos haluat menna nukkumaan, niin alhaalta yhteisista tiloista ei kuulu meteli oikeastaan lainkaan iltaisin. Eri juttu onkin sitten, antaako kamppikset siun nukkua.. Niinkun yksikin ilta olin mennyt just nukkumaan ja yksi toinen tytto nukku myos jo. Sitten yhteinen kamppis paattaa tulla rytinalla huoneeseen, laittaa valot paalle ja lahtea pois. Eika se tietenkaan sammuttanu niita valoja, vaikka varmasti naki, etta siella jo nukutaan. Just kun alko menemaan hermo ja rupesin jo melkein kapuamaan sielta ylasangysta alas, niin se tytto tulee takas, kay lapi varmaan kaikki kamansa ja tottakai kaikki on edelleen muovipusseissa, etta kuuluu mahdollisimman paljon aanta. Menee joku aika, tytto lahtee taas ja kappas, valot jai paalle. Onneks sitten ei mennyt enaa kauhean kauaa, kun se tuli takas ja tajus jopa sammuttaa ne valot. Jotkut ihmiset ei vaan ajattele tai sitten ne vaan ei yksinkertasesti valita, vaikka muut nukkuu jo. Vois olla kylla paljon huonomminkin, koska kamppiksina vois olla myos koko yon valvovat, eli pitais vaan olla tyytyvainen siihen mita on :D
Hostellielama on loppujenlopuksi aika mukavaa, koska siella tapaa niin paljon uusia ihmisia. Lahinna ollaan tormatty saksalaisiin ja britteihin + irkkuihin, mutta on taalla myos ruotsalaisia, virolaisia ja yksi sveitsilainenkin ollaan tavattu.
Ja beach partyt yhdistaa aina ihmisia! Ollaan kayty parissa rantabileissa ja aina siella on niin mukavaa :) Porukka vaan kokoontuu yhteen, sytyttaa nuotion rannalle ja ottaa ehka muutamat mukavat (joillain se ei kylla aina jaa siihen muutamaan..) ja vaan juttelee kaikesta mahdollisesta :) Eipahan tarvii miettia lauantai-illoille tekemista kun aina voi menna biitsille bileisiin :D Valilla on vaan vahan hammentavia hetkia kun toissa tormaa samaan ihmiseen, joka on vuodattanu miulle just edellisena lauantaina sen eksan aiheuttamat sydansurut... :D
On myös mukava tavata uudestaan edellisissä bileissa tavattuja ihmisiä, joiden piti jo lähteä, mutta eeivätpä lähteneetkään. Niinkun nämä mahtavat saksalaiset! :)
Kun kirjotan tata, niin on torstaiaamu. Just sellanen aamu, jolloin mikkaan ei oikkein onnistu. Aamulla pitaa aina yrittaa lahtea mahdollisimman hiljaa huoneesta (vaikka jotkut kamppikset ei ehka ajattele muita ihmisia, niin mie sentaan yritan :D), saada ittensa ihmisen nakoseks ja marssia aamupalalle. No, tama aamuhan alko sitten silla, etta piilolinssit ei suostu menemaan millaan silmiin (se laserleikkaus ois joku paiva ihan jees!) ja siina kun suhraan niita muovipaloja silmiin niin tottakai tiputan ainoan Lumenen meikkipuuterin lavuaarin reunalta lattiakaakelille. Ja jokainen tytto/nainen tietaa, miten siina kay; tuhannen pirstaleiksi koko kakku. Sitten kun lopulta paasee aamupalalle ja haluais rauhassa selata nuamakirjan paivitykset, niin eihan se netti toimi. Tietenkaan ei. Sitten meen n. minuutin kavelymatkan paahan, pomon pihaan odottamaan etta lahetaan toihin, saan wifin paalle ja tsekattua sahkopostit ym. Pikkusen alkaa arsytys lieventymaan ja melkein alkaa olla jo hyva fiilis. Sitten satun vilkasemaan tielle ja naen kamelilauman. Siis niita kameleita, joiden selassa joka paiva kymmenet turistit ratsastaa rannalla. Okei, en oo ennen nahny yhtaan kamelia ja sitten Broomessa niita nakee joka paiva. Kuin epatodellista?!? Siina vaiheessa oli kylla muutenkin niin epatodellinen olo, etta suli kaikki arsytys pois. Mie oon Australiassa poikaystavan kanssa, ollaan nahty ihan mielettomia maisemia ja koluttu uusia paikkoja into piukeena ja tavattu paljon uusia ihmisia. Miulla on tyopaikka, jossa oon jonkun aikaa etta saa vuokran ym. maksettua ja sitten lahdetaan taas kiertamaan. Mista hemmetista mie siis valitan?? Kai se on vaan sita peruspessimistista suomalaisen asennetta, josta pitais paasta eroon. Oikeasti elama hymyilee ja pitaa vaan osata nauttia niin pienista kuin isoistakin asioista. Ehka mie naen asian omasta, ehka hieman sarkastisesta kirjotustyylista huolimatta, niin, etta ihmisella menee ihan hemmetin hyvin, jos valittamista on vaan pienista, suoraan sanottuna mitattomista asioista. Pitaa vaan osata nauraa vastoinkaymisisille ja hyvaksya, etta niita tulee vastaan joka tapauksessa. Valilla ehka kaiken pitaakin menna pieleen, etta sitten voi havahtua siihen, etta elama on oikeasti aika mahtavaa! (Joo-o, torstaiaamuna oli nakojaan joku positiivisuuspuuska paalla. Nyt kirjottaessa on perjantai-iltapaiva klo 13.30, koko paiva on ollu ihan hullua kiiretta ja selvittelen jonkun taalla vuonna 2012 tyoskennelleen kirjanpitosotkuja ja pomoa arsyttaa kun en ihan joka kerralla ymmarra mita se sanoo. Voihan kikkarankakkarat. Luojan kiitos on PERJANTAI.)
Kuten varmaan huomaatte, en hirvesti jaksa tarkistella joka kerta mita tanne kirjotan. Pahoittelen kun kirjotukset on valilla ehka "hieman" hamaria, koska kirjotan postausta useampana paivana ja aiheet pomppii miten sattuu :D Mutta tassa tamankertaset lopinat, stay in tune! Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti