perjantai 23. elokuuta 2013

Jarskin päiväkirja osa 1

Hahaa! pienen suosittelun ja yleisön pyynnöstä pääsen minä kirjottamaan päiväni Australiassa. Eli minä olen se Jari josta Jenna välillä jotain pientä mainitsee ja kerron tänään teille päiväni kulusta täällä päässä sillä välin kun Jenna taistelee töissä ja kuuntelee sen vanhan paarman vittuiluja. Minullakin on melkein yhtä rankkaa ja joudun keksimään jatkuvasti jotain tekemistä.


Olipa kerran Jarin päivä: vknloppu takana ja väsy painaa toisen päivän krapulan kanssa vielä otsaa, heräilen 11,5h yö unilta puoli kymmenen ja kiiruhdan aamupalalle. Siinäpä se kaikkein tärkein ja päivän vaativin osuus olisikin tehty. Eli ehditty aamupalalle ja saatu syötyä niin, että jaksaa iltapäivälle paukutella henkseleitä.


Seuraavaksi aamupalan jälkeen käyn surffaamassa televisiokanavat läpi johon kuuluu noin 4-ostoskanavaa 5-uutiskanavaa, paikallinen salatut elämät ja ainakin 5 muun maan kanavaa. Nyt ovat siis päivän kieliopinnotkin tehty.






Yllä olevassa kuvassa ehkä paskin työ reppureissaajalle Broomessa. Kamelin paskan kerääjä.






Jos jo ennen nousua kuvellaan kerinnyt tai jaksanut lukea Suomen loputonta uutisvirtaa puhelimella niin on nyt sen aika, eli puhelimelta Ilta-sanomat, Ampparit ja Facebook. Ja onhan se ahkerana tehtävä se työllistymisenkin kannalta oleva ja katsoa Gumtreestä ja Indeed sovelluksella olisiko mahdollisesti ilmaantunut mitään minulle sopivaa työtä, asenteella että voin tehdä melkein mitä vaan… tai siis ihan mitä vaan… Tätä puhelimen näpräilyä tapahtuu myös pitkin päivää useaan otteeseen suomalaiseen tapaan välttääkseni puhumista muiden ihmisten kanssa.

Niin kuin varmaan tarkkasilmäisimmät huomaakin, että minullakin on tarkkaan suunniteltu päivärytmini, johon on käytetty paljon resursseja ja aikaa suunnittelussa. Etten vaan tee asioita liian nopeasti ja tämän seurauksena ei iskisi mahdoton tylsyys ja tekemisenpuute ennen tuon työhevosen kotiin saapumista.

Ja tuohon edellä olevaan päivän askareisiin on saatu kulutettua puolisen tuntia ja loppupäivä täysin auki eli hyyyvin pitkä päivä taas kerran tulossa.

Ja on aika siirtyä tekemään jotain tärkeää ja tulevaisuudelle ehdotonta. Eli rientää biitsille, koska tuli silloin tänne tultua ostettua tuo nelivetoauto niin onhan siitä otettava kaikki irti eli ensin pakkailla tavarat ja lähteä ajamaan biitsille. Jos se tuo tyttö ei ole kertonut niin ensin kerron kaikille tietämättömille että tuosta cable beachin pohjoispuolella on Australian suosituimpiin kuuluva nudisti ranta, jonne pääsee ajamaan nelivetoautolla. Itse en vielä ole varttia pidempään antanut tuon tuulen vapaasti pyyhkiä persettäni rannalla vaan olen ottanut rehelliset rajat ja säilyttänyt alkuperäisen värin pakaroissani. En siis toki mene sinne katsomaan alastomien, täydellisen ruskettuneiden ja jo vähän roikkuvien vanhusten vartaloja vaan vain siitä syystä koska pystyn ajamaan sinne. No onhan se hienoa ajaa miehisesti aivan jossain muualla kun tiellä.

Kyllä… mutta rannalla pötkötellen radiota kuunnellen ja roikkuvaa lihaa katsellen meneekin helposti par er tuntia. Nyt päivieni ratoksi ostin vielä bodyboardin jolla voin surffailla hiukan aalloissa jos sattuu sellaisia aaltoja ilmaantumaan.

Siinäpä ne päivän tärkeimmnät onkin. Erikoisen tärkeinä päivinä saatan juoda joko olusia rannalla tai käydä tätä aivan herkullista paikallisen panimo Matsosin mango olutta tissuttelemassa. (tästä koen kovaa morkkista ajatellessani Jennaa nöyränä ottamassa vittuiluja vastaan ja tienaamassa rahaa matkakassaan kun minä tissuttelen toisaalla kittaan olutta ja tuhlaan samalla rahoja)

Jo itse asiassa Darwinissa koin mahdottoman morkkiksen kun kävin Jennan ollessa töissä pelaamassa kasinolla pienen osan Jennan parin tunnin työstä ansaitusta rahoista ravintolahommista. ei voi väittää ettenkö yrittänyt?

Joillekin päiville kuului myös tämä niin ihanaa kun voikaan olla eli töidenhakua. Minun Lontoon taidolla se onkin enemmän yritys asteelle jäänyttä mönkerrystä kun taitavasti puhuntaa. Eipähän pääse sanomaan ettenkö yrittänyt?

Parin päivän aikana noin kymmenisen CeeVeetä jätettynä ja vähintään 15:sta paikasta kysyttynä. Ehkä on tullut vaan väärä puhelinnumero laitettua niihin lappuihin kun ei ole kuulunut mitään. Enpä jaksa välittää vaan otan rennosti pötkötellen tekemättä mitään. Ja tällainen tekemättömyys minunlaiselle ihmiselle menee jo työstä. Vielä kun saisin jonkun tästä maksamaan. Yksinkertaisesti minua ei vaan ole tehty paikalleen olemaan vaan aina pitäisi olla jotain pientä näprättävää.

Esimerkiksi rakentelin päivieni ratoksi pressukatoksen autoon, jonka saa kätevästi otettua esille rannalla tai leirintä paikoilla. Tein itse ja säästin. Jakohihnan kuntoa tuli yksipäivä ihasteltua kun on huoltokirja hävinnyt edelliseltä omistajalta kummallisesti ja jakohihnan vaihdosta ei ole tietoa. Ehkä pienellä jännityksellä tullut tämänkin syyn takia ajeltua n.15000km ja edessä reilut mokomat.

Mutta kiitos jos jaksoit seurata tekstin loppuun ja olihan tämä kivaa kun sain taas päivästäni kulumaan hetkisen aikaa johonkin muuhun kun istuskeluun ja puhelimen näpräilyyn.

Cheers mates!

1 kommentti: