perjantai 22. toukokuuta 2015

Missä välissä elämä tapahtuu?


Käyt peruskoulun, jatkat sieltä lukioon/ammattikouluun, menet ehkä töihin tai opiskelemaan lisää esim. yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Jossain vaiheessa saat ehkä sen työpaikan. Alat suunnittelemaan tulevaisuutta; kumppanin löytäminen, naimisiin meno, asuntolaina, lapset, hienompi auto. Elät lainaa maksaen, käyttäen ison osan vapaa-ajastakin töitä ajatellen ja odotat ehkä viikonloppuja, jolloin tunnet olevasi elossa enemmän. Äkkiä oletkin jo lähellä eläkeikää (joka kylläkin pompsahtaa karkuun juuri kun luulet saavuttaneesi sen), ja pysähdyt miettimään. Elitkö sellaista elämää kuin halusit vai menitkö normien mukaan?

Olen aiemminkin jo paasannut siitä, että mielestäni suomalainen elämäntapa on liian suunniteltua ja ehkäpä kaavamaista. Aina suunnitelmat eivät toteudu, sitten petytään karvaasti, mutta sittenpä laaditaan uusia suunnitelmia entisten tilalle. Joillain taas ei ehkä ole niin selviä suunnitelmia ja tuntuu, että heitä katsotaankin sitten pahalla silmällä ja mietitään, kuinka laiska tuokin ihminen on.

Tähän mennessä elämää olen lopettanut elämäni suunnittelemisen ja ”siihen ikään mennessä haluan sitäjatätä”-ajattelun. Suunnitelmat eivät aina mene niin kuin olisi itse ajatellut, eikä elämä muutenkaan. Totta kai jotain suunnitelmia kannattaa olla, mutta liian järjestelmällisesti ajateltu elämä ei sovi ainakaan minulle. Kyllä se opettelua on vaatinut, koska joissain asioissa olen vain itsepäinen ja pidän kynsin hampain kiinni omista suunnitelmista. Ehkä on aika karistaa vanhat tavat ja opetella vaatimaan itseltään vähemmän. Tekeekö se minusta laiskan? Toisten silmissä voi tehdäkin, mutta miksi välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Mieluummin elän hetkessä kuin tavoitellen kuuta taivaalta, minkä jälkeen haluankin Mars-planeetan ja sitten taas Jupiterista Plutoon asti, enkä välttämättä ole tyytyväinen omiin saavutuksiin vaan haluan aina enemmän. Ei kiitos, haluan elää eri tavalla.

Rennompi asenne elämään on tuonut mukanaan yllätyksiä, iloisempaa mieltä ja aikaa vain itselle. Tällä hetkellä minulla on vain yksi unelma, jonka toivottavasti pystyn toteuttamaan. Sen verran kuitenkin suunnittelen elämää. Annan itsestäni paljon uudelle työlle, mutta vapaa-ajalla pidän ajatukset muissa asioissa. Käyn töissä, koska haluan oppia uutta ja käyttää aikaa tällä hetkellä hyödyllisesti. Unelmana horisontissa tuolla jossain siintää juurikin itse horisontti; lentomatka maailman toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin.

Jarin kanssa kävimme ensimmäisellä ulkomaanreissulla samana vuonna kun olin itse Kanadassa harjoitteluvaihdossa. Kreikan matkan varasin itse asiassa vielä Kanadassa ollessani v. 2012, Suomessa ehdin sinä kesänä olemaan ehkä 2-3 viikkoa kun lähdimme parin viikon matkalle. Molemmat tykkäsimme silloin käydä uudessa maassa, mutta silti reissun jälkeen tuli olo ”nyt ei kyllä lähetä pitkään aikaan mihinkään, lentomatkustaminen on aivan ahterista”. Joku taisinkin varoitella silloin, että pitäkää varanne, koska matkakuume voi jäädä päälle. Silloin vaan naureskeltiin ajatukselle, mutta tämä kaikki kuitenkin alkoi siitä Kreikan matkasta. Ajatus, että maailmassa on muutakin kuin Suomi.

Yli 10 kuukauden mittaisen reissun kotiutumisesta on nyt aikaa 1 vuosi ja 4 kuukautta, mutta edelleen kotipaikkakunnan paikallisessa baarissa monet tulevat kyselemään, että hei, tehän olitte siellä reissussa sillon. Miten oikein uskalsitte lähteä? Miten teillä oikein on rahaa tuollaiseen? Heitän usein vastakysymyksen, että miksi ei? Miksi vain unelmoida kun asioita voi oikeasti toteuttaa? Rahaa pystyy lähes jokainen säästämään, siinä on kyse vain siitä, mihin sen palkan käyttää. Miulla ei henkilökohtaisesti mene kuussa rahaa kun vuokraan, ruokaan, puhelinlaskuun ja kuntosalikorttiin. Loppu menee säästöön, koska en tarvitse materiaa, vaan käytän jokaisen ylimääräisen euron mieluummin siihen, että jossain vaiheessa elän taas unelmaani tuolla maailmalla ja koen uusia asioita. Miulle Uusi-Seelanti ei ole se Pluto, jonka saavuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta ja kun sen viimein saan, en ole vieläkään tyytyväinen, tai näin ainakin ajattelen nyt. Jokainen pystyy vaikuttamaan itse elämäänsä. Älä siis jää pohtimaan, uskallatko toteuttaa asioita, vaan toteuta ne. Make things happen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti